Elämää on, kunhan ei kysy juuri silloin

Näinä tuhansien pikkujoulujen kyllästäminä aikoina lipsahti laulaja-kitaristinkin ansioluetteloon vihdoinkin tavallista mielenkiintoisempi sarake: "Tarkemmin määrittämätön vertigo". Se on toki parempi kuin sydänkohtaus. Koska lääkäreiden auktoriteetti on oman mieleni juoksuhaudoilla vahvasti latistunut, totesin, että moisen huimauksen on laukaissut vain uv-säteilyn aiheuttama optinen harha. Nyt koko jutun voi unohtaa.
Jukalta tuli hetki sitten sellaista emailia, että levyn tekoamme häiriköineet tekniikkademonit olisivat jälleen tehneet paluuta ja että säätäminen tulisi vielä jatkumaan. Tilanne on siis se, että meikäläisen pitäisi saada käsiini kustakin biisistä komppiraidat, jotta kykenisin loihtimaan ystäväni Antin yksiössä helsinginkadulla ne lähes aina yhtä oleelliset lauluraidat ennen tammikuun alussa tapahtuvia loppuäänityksiä ja miksausta. Se, että ne raidat ovat vielä Tuomaksen pakkaamilla levyillä, ja että Jukan kone nirsoilee niiden avaamista, ja että niiden avaamista täytyy vielä yrittää Esan kannettavalla, ja että nämä pikkujoulut syövyttävät lopulta äänijänteeni, ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö meillä olisi tammikuussa käsissämme aivan perkeleen hieno levy. Näin tapahtukoon, tapahtukoon näin. Rauhaa.
Joonas