Se otti ja vaihtoi vuoden, ajanlasku ja maailmankaikkeus. Kävimme Kemissä itse kukin tovin jouluja viettämässä (paitsi Joonas), siellä oli mukavata. Pyytelivät keikalle, mokomat. Oikeassa olivat, täytyy hoitaa hippiretkue pohjoiseen parille keikalle kevään aikana, mikäli aikataulut antavat periksi. Jos eivät anna, koetetaan Aawastockin järjestäjiä viskata pitkäsoitolla, jos sinne pääsis soittamaan, ei tarvitsisi roudata koko backlinea Jyväskylästä asti. Voi sitä riemun päivää!
Kävin viime viikolla Joonasta moikkaamassa Helsingissä, tuolloin hoidettiin myös pitkäsoiton loppuäänitykset Vallilassa. Studio oli leppoisa ja jälki hyvää. Tekniikkademonien hetkellistä poissaoloa ihmeteltiin ja juhlistettiin, kunnes raitoja perattaessa Jukan kone sanoi sopimuksensa irti. Noh, vika ei ollut jättimäinen, mutta varaosia ei ollut käsillä. Onneksi musiikki oli ulkoisella kovalevyllä, tämä ja äänikortti sekä epämääräinen kokoelma vitkuttimia reppuun ja ystävämme Miksan luo rukoilemaan, että hänen koneensa tehot riittäisivät pyörittämään projekteja. Riittihän tuo. Nyt levymme on Torpedo Soundsilla "Koposen" hellässä huomassa miksattavana ja masteroitavana. Pitkäsoiton deadline on helmikuun lopussa, joten nauha saadaan pihalle maaliskuussa, ellei sitten...
Rumpalimme Mika lähetti pitkän ohjeituksen siitä, kuinka musiikkia tehdään. Tässä tuo yleishyödyllinen ja ratkiriemukas teksti, se palkitsee lukijansa!
Jaakko
Rumpujen miksauksesta ja soundeista
Teesit:
1.§ Luottakaa Koposeen rumpusoundeissa, se on osaava heppu.
2.§ Kuunnelkaa Rikua ideoissa, sillä on korvaa etenkin rajumpiin biiseihin
3.§ Miettikää, kuulostavatko rummut teidän mielestänne hyvältä, perstuntuma on tärkeämpää kuin ekspertiisi
4.§ Palatkaa kohtaan 1.
Yleistä:
Muistaaakseni rumpuraitoja on reilusti, kymmenkunta kappaletta: basarissa kaksi, virvelissä kaksi, tomeissa omat, haitsussa oma, kaksi overheadia sekä kaksi ambienssi eli tilamikkiä. Voi olla muitakin. Rumpusoundit rakentuvat näiden yhteiskäytöstä. Kuten kuvitella saattaa, näistä on taiottavissa melkoinen määrä erilaisia sävyjen yhdistelmiä, kun käytössä on ekvalisattorit, kaiut, kompressointi ja limitointi. Kannattaa pitää järki kädessä. Muistaakseni perussoundit on aika hyvät, joten kannattanee keskittää huomio pariin perusjuttuun, jotka ovat tymäkkyys (basari), napakkuus (virveli) ja sointi (ambienssit ja overheadit).
Lähtökohtana pitäisin sitä, että rummuissa tulee olla herkkyyttä, jytinää (botnea) sekä tilaa eli ilmaa. En tiedä onko kaikkea mahdollista saada; se selvinnee kokeilemalla. Kannattaa siis kuunnella miksausvaiheessa rumpuraitoja erikseen ja yhdessä, jotta saisi kuvan siitä, miten erilaiset mikit vaikuttavat rumpusetin kokonaissointiin. Jos esimerkiksi haluaa basariin terävyyttä(atakkia), niin lyöntikalvon mikkiä kovemmalle, jos sointia, niin sitten resonointikalvon mikkiä. Koponen tietää nämä jutut. Tehkää kuitenkin rumpuihin kunnon pohjamiksaus ennen kuin alatte kuunnella muita soittimia, ette kuitenkaan ehdi palata niihin myöhemmin. Olen tietenkin hyvän rumpusoinnin takana, koska olen ne itse soittanut. Kuunnelkaa raitoja erikseen ja hiplatkaa eq:ta, pelteihin kuulautta, basariin jytinää (kompressori), virveliin kiinteyttä (ettei se soi tahi pärise liikaa).
Rummut saaavat noin yleisesti ottaen kuulua meidän musiikissamme. Ei niitä tietenkään häiritsevän kovalle tartte laittaa, mutta koska ne on soitettu ilman klikkiä ja jokseenkin epätarkasti, on kaikki jälkeenpäin niiden mukaan äänitetty (kaikki muu) vielä epätarkempaa, koska päällesoitto heittää aina vähän. Ne ovat siis tietyssä mielessä tarkimmin soitetut. Toisaalta on niin, että kun rummut alkaa laahata tai kiihdyttää, muut tekevät sen hiukan jäljessä, jolloin erheet ei erotu niin selkeästi, kun muut soittavat temmollisesti oikein (vähän niin kuin kuminauha, meikä vetää mutta yhteys ei katkea) ja ikään kuin loiventavat rumpalin virheitä. Eli rummut esiin, siitä tulee musiikkiin ryhtiä, mitä ei aina laiskojen valkoisten miesten musiikissa ole, mutta mikäli homma kuulostaa pahhasti epätarkalta kannattaa kokeilla esim. haitsun (peltien) laittamista pienemmälle.
Mielestäni meillä on tässä kaksi erilaista biisiperhettä, joille voi karrikoiden rakentaa hiukan erilaiset saundit. Ensimmäinen porukka kaipaa jytinää ja kulkevuutta, pumppausta (kompressori), ja näissä basarista ja virvelistä ja saundeista ylipäätään pitäis saada mahdollisimman isot ja ilmavat (tyhjä tila esiin). Mämä biisit ovat 1. Man with a plan, 2. Keepin` my House Clean sekä 3. The Underland. Toisessa porukassa tärkeämpää on jonkinlainen Haur`aus ja herkkyys, kuulauskin kenties. Näissä saa omasta puolestani olla sihinää, eloa, heiluntaa, elämää siis. Näihin ei liikaa kompuraa, ettei henki katoa. Ja biisit ovat: 1. The inevitable breakdown of the great Mandolineman, 2. Papered sekä jossain määrin Grapewine. Tuo viimeinen on vähän rajatapus, Intro ja Outro isoja, välihässäkkä ilmavaa ja selkeää. Tässä on yleiset lätinät, alla on vielä lyhyet huomiot kaikista kappaleista, ja mitä niissä voisi rummuille tehdä.
Papered:
1. Säkeessä rummut saa leijua taustalla, mutta 1. kertosäkeestä lähtien ne voisivat olla täysipainoisesti mukana. Tälla tavalla kappaleeseen tulisi rakennetta ja sitä draaman kaarta. Loppuun voi vielä tehdä pienen nostatuksen volumeen, jotta siihen tulee tehoja. Toisaalta ne tehot on soitossakin, joten ei välttämättä tarpeen. Etenkin kertsissä basari ja virveli saa erottua; countrissa puujalkakompin on tapana erottua ja luoda musiikkiin se countrille tyypillinen poljento, countrin henki niin sanotusti yankee doodle.
Poistot:
Poistetaan kaikki haitsuniskut alusta siihen saakka, että rummuilla tulee kolme tomi-iskua (tum tum tum) ja että musa lähtee virallisesti käyntiin. Kertsin jälkeisistä tauoistakin ne voisi ottaa pois, mikäli se on mahdollista.
Mandolineman:
Tässä kappaleessa on tärkeää saada rytmiin osoittimia sen painosta. Rummuissa nämä painot on basarilla ja virvelillä, ne pitää tahdin koossa. Eli ne esiin. Kulkevuus sen sijaan on komppipellin hjiplauksessa, jonka kohtalosta en ole aivan varma. Mikäli se ja Joonaksen näppäilykitara ei ole aivan tarkkoja suhteessa toisiinsa, on ehkä syytä pudottaa komppipeltiä, ettei mussiikki kuulosta liian sekavalta. Tällä saamme ehkä selkeyttä säkeeseen. Virvelin mattomikki voi olla hiukan muita biisejä kovemmalla, koska siellä on kohtuullinen määrä ”haamuiskuja”, jotka saavat erottua. Rytmimunan voi heittää hevon perseeseen, siis jos Hepo on paikalla, tai sitten sen voi monistaa kahdelle raidalle ja sijoittaa ne panoroinnissa äärioikealle ja –vasemmalle siten, että se juuri erottuu. Kuulautta sointiin, luonteva kuin hiekkatie sateen jälkeen.
Poistot: Rytmimunaa ei tule toisen kertosäkeen jälkeen lainkaan. Haitsun polkemista ei tule hiljaiseen väliosaan.
Grapewine:
Introon ja Outroon lisää räkää ja roisketta, ison maailman soundia, basari esiin. Säkeeseen (koko väliosa) tasapainoa; katsokaa että kanttilyönnit ja komppipellin yksittäiset lyönnit erottuu. Tässä kappaleessa voi mielestäni olla hiukan homoa rumpusoundeissa, sellaista konsan soundia, voisi sopia tuohon väliosaan. Toinen vaihtoehto on kaiuttaa hiukan enemmän rumpuja (tilakaiku) kuin muissa biiseissä, etenkin virveliä ja muuta settiä, basaria ei tarvitse. Mielestäni helistin kyllä kuljettaa hommaa, mutta sen voisi laittaa soolokitaran kanssa eri kaiuttimeen äärilaitaan, tai ottaa mukaan vasta outroon (ennen laulun alkua ja laulun jälkeen.).
Poistot:
Intron jälkeen täyshiljaisuus.
Man with a Plan
Tähän kappaleeseen ottaisin mieleläni niin isot rumpusoundit kuin mahdollista, ja rummuilla korostunein osa, mitä meidän biiseihin tulee (rummut kovemmalla kuin muissa biiseissä). Heviä, Musea, Raskautta. Basari jyrisee ja jytkyää, lätisee ja lähkii, kuten muukin rumpusetti kokonaisuudessaan. Tämä on mielestäni paras biisimme ja sikäli helppo miksattaava: tuhti ja tukeva. Rumpuja voi kompressoida tässä kappaleessa enemmän, jotta siihen tulisi sitä pumppausta ja muhkeutta. Kaiutusta kannattaa harkita myös. Lehmänkello erottuu erottuvasti, selkeästi, se on mielestäni vänkä ja saa särähtää korvaan, siinä on asennetta.
Poistot:
Haitsun polkeminen pois hiljaisesta osasta.
Keeping My House Clean
Tähän sopivat samat jutut kuin edeliseen kappaleeseen. Iso basari-takapainoinen meininki. Raaka ja rämisevä virveli. Paljon tilaa rumpuihin. Tämä kappale on ehkä soitollisesti onnistunein noista Tornion kappaleista. Tässä ei ylipätään ole liikaa elementtejä, joten miksauksen luulisi olevan suht helppoa. Onko Joonaksen Nurmio -kitara Jasun perusriffin päällä liikaa? Komppipelti reilusti kertsissä esiin, pellit läsähtämään jopa liiankin teatraalisesti. Overheadeista ja pelleistä voi hakea sitä maanista hulluutta, mitä tämä kappale projisoi.
The Underland
Underlandsiin tarpeeksi kompressointia rumpuihin, jotta teemariffiosiot saadaan pumppaamaan tarkoituksemukaisesti. Sellaiset jämäkät, räkäiset ja jytisevät Scandinavian actionrock/Soundtrack of Out Lives rumpusoundit. Tässä kappaleessa Koposta kannattaa ehkä eritoten kuunnella, kuten Rikuakin. Helistin voi kuulua tai olla kuulumatta, sen voi myös soittaa uudelleen, mikäli joku osaa. Loppuosaan (tomikomppi) sitä ei ainakaan tule, mutta teemariffeihin se kyllä sopii. Tuomaksen euroviisubasso alusta helevettiin.
Lopuksi
Jos en ihan väärin muista, on kaikissa biiseissä melko paljon tavaraa. Kannattaa harrastaa melko rohkaakin poisjättämistä ja volumella pelaamista. Teemariffit ja soolot selkeästi esiin, komppikitarat taaaemmas. Laulu kovimmalle. Panoroikaa reilusti kaikkea, myös rumpuja jonkin verran siten, että sointi olisi laajempi. Basari ja virveli saa olla keskellä, ovarit ja ambienssit enemmän laidoilla. tomit eri kaiuttimiin (luonnollinen kuva rumpuihin, kuvitelkaa katsovanne keikkaa läheltä ja miettikää, miten rummut soivat). Tosiaan, jotain kitaroita voi jättää poiskin, jos tuntuu täydeltä, tai piilottaa ne erittäin taustalle. Älkää poteroituko omiin soittimiinne, kuunnelkaa yleiskuvaa ja Rikua.
5.§ Luottakaa Koposeen rumpusoundeissa, se tietää kyllä
6.§ Musiikki on kuningas, kumarttakaa sitä
