Tiistai 28.3. 06 17.57

Tervehdys ystävät! Viikonlopun keikkarupeaman uuvuttamat chanttarit ovat koisineet ansiokkaasti pari päivää. Nyt energiataso alkaa olla normaali, levylautasella soi Zachariuksen tuorein lätty ja pakkaan kirjahyllyä muuttolaatikoihin. Joskus sitä kokee paatunut pessimistikin olonsa varsin rauhalliseksi ja toiveikkaaksi. Tämä johtunee viikonlopun hyvistä keikoista.

Erityisesti nautin Vakiopaineessa vedetystä keikasta, väkeä oli mukavasti ja henki hyvä. Paikalle oli vaivautunut useampi meille tuntematon ihmislapsi, kiitokset mielenkiinnosta. Putosi se musiikki ilmeisesti heillekin, meiningistä päätellen. Erityiset kiitokset ansaitsee myös vannoutunut kannattajamme, massiivisen faniklubimme puheenjohtaja, ystävämme Heikki, joka jeesasi meitä koko viikonlopun hyvällä sykkeellä. Mies körötteli toisen auton Kuopioon, kuvasi keikan, ajoi takas JKL:ään ja kuvasi vielä Vakiopaineen vedon. Hail Heikki!

Tämmönen oli Vakkarin setti:
1. I´ll play with myself
2. For the great wheel
3. Occasional moment of clarity
4. Man with a plan
5. The inevitable breakdown of the great mandolineman
- Ja tässä sitten perkussiot ja akkarit pois lavalta ja sähköt kehiin -
6. Resolution
7. Britti Nykin yössä (uutukainen biisi, ei vielä nimetty)
8. Headlong
9. Underlands
10. Grapevine
11. Keepin´ my house clean
- Encoren vaativat ihmiset -
12. Papered

Levymme valmistuminen alkaa näyttää pikkuhiljaa tosiasialta. Nyt on aika ryhtyä kansitaiteen kyhäilyyn. Julkaisu tapahtuu sitten kun levy on kourassa, kevään mittaan. Iisisti vaan, ystävät, kyllä se sieltä tulee. Putkisen Jukka alias Pukowski on taikonut hienon saundimaailman lättymme musiikillisiin kerrostumiin. Kokonaissaundi alkaa kuulostaa omaan korvaani helvetin hyvältä, tässä toinen syy rauhalliseen ja optimistiseen mielentilaani. Eiköhän tämä ole huomenna historiaa kun arjen riemut hyökyvät jälleen ylitseni tsunamin tavoin. Rauhaa.

Jaakko

Kuopiosta palanneena

Halloo. Ei saatu kalakukkoa. Keikka oli messevä, häiritsevä pieni tekijä oli yleisön vähäisyys. Keikkaa saapui diggailemaan noin 15 ihmistä, kuulemamme mukaan agenttijatsi-groove hirvet Nieminen & Litmanen olivat keikalla Henrys pubissa. Söivät meidän leipämme, ruojat. Mutta mukava oli soittaa, saatiin yleisön kanssa hyvä yhteys luotua. Eräs biisi täytyi kylmästi aloittaa erään herran pitkänpuoleiseksi venyneen kysymystulvan päälle. Se on hyvä että mussiikki kiinnostaa. Nyt painumme Vakkarin kautta Lutakkoon rykäseen pikaiset sähkötreenit. Illalla jaamme setin akustiseen ja sähköiseen maailmaan. Vakkari, ollos siunattu!

Kaikissa meissä asuu pieni Stevie Wonder

Teippiä sormissa, turvonneet ulokkeet vereslihalla, tuskan irve. Se on raskasta tuommonen 10 tunnin treenaus. Antaskohan ne förskottia, pohtivat vähävaraiset sankarimme kuivaa kurkkua valitellessaan. Yöllä todistimme uskomatonta funk-tanssia, rumpalimme Söör Aakoo riehaantui The Meters -bändin tuotannosta. Se oli rajua se. Tuli Wonderin Sepe mieleen varsin elävästi. Nyt suuntaamme Kuopioon, savon sytämmeen. Khö, puhukko nää savvoo. Akustinen iltama, voiko sitä enemmän munasillaan olla musiikillisesti?

Hail Chant

TUOTTAJAN KYNÄSTÄ

Kesällä 2005 otin haasteen vastaan. Koko produktio lähti yhteisistä päämääristä keskustellen sekä biisien sovittamisesta Hail Chantin treeniksellä. Siitä tähän hetkeen.

Miksaukset ovat sujuneet hyvin. Ja tämä ei ole kovin tavallista sellaisissa projekteissa, joissa minä olen mukana. Koposen kanssa ollaan väännetty namiskaa antaumuksella ja jälki on eritoten ´Keeping my house clean´-kappaleessa sen näköistä. En tiedä mitä studiovelho Koposen päässä liikkui, mutta tunnuimme olevan yllättävänkin samaa mieltä esimerkiksi rumpusaundeista kaikkien instrumenttien vähintäänkin lievästä yliajosta. Mielestäni olemme jo tähän mennessä saaneet hienot suuntaviivat siihen mitä varsinainen platta tulee pitämään sisällään. Olemme onnistuneet, myös Jasun ja Joonaksen myötävaikutuksella, luomaan Hail Chantille uudenlaisen kokonaissoundin. Tästä on hyvä jatkaa, koska julkaisu tulee olemaan vasta ensimmäinen sellainen tälle bändille. Seuraava haaste hailchantilaisille on muokata samanlainen soundi livetilanteeseen. Overdrivet bassoon, Big Muffia kitaroihin ja kunnon putkikamat. Että näin.

Erityisen tyytyväinen olen Koposen ammattimaiseen työskentelyyn. Tällä tarkoitan sitä, että mies tuntee koneet ja plugarit, joiden kanssa työskentelemme. Ei tarvitse arvalla kokeilla mitään ja kaikesta tiedämme kohtuullisen tarkastikin, kuinka se ja se soundi tulee reagoimaan esim. varsinaisessa masterissa. Työhuoneellani väänsin "vasemmalla kädellä" Kiipparin mp3 -versiosta masteroidun wave-filen ja totta ristus kun toimi! Nyt tiedetään taas lisää. Lauluja lujemmalle ja jänis-kettu-delayta perään, niin alkaa homma toimia.

Toiseksi, olen myös tyytyväinen leppoisaan, kiristelemättömään meininkiin. Jasun ja Joonaksen kanssa päihtyessä Sture Jazz Klubilla, ei tullut mieleenkään, että voitaisiin enää onnistua pilaamaan äänitettä. Ihmisillä, joilla on edes hiukka samaa näkemystä siitä miltä kitaravetoisen pop/rockin tulee kuulostaa radiopäämausteilla ja TSOOL-näkemyksellä, ei pelkästään ole hyvät mahdollisuudet menestyä, vaan myös heidän kanssa on loistava työskennellä.

Kirjoitan tuonnempana lisää. Seuraavaksi jatkamme Koposen kanssa tällä viikolla. Siihen saakka, rock, Hail Chant!

Rikhard Niemelä

Naiset ovat kauniita

Viime viikonloppu oli todellakin rajua miksaamista, julkaisupäivä lähenee jatkuvasti. Olemme huudelleet optimistisesti eri medioissa levymme julkaistavan maaliskuussa, vaan näyttää siltä, ettei aikataulu pidä kutiaan. Julkaisu siirtyy myöhemmälle keväälle. Musiikkia on kuitenkin mahdollista testailla Kuopiossa ja Jyväskylässä maaliskuun lopussa (24. & 25.3.) vedettävillä keikoilla.

Miksausta Torpedo Soundsin tiloissa
- Leadlaulu kaipaa delayta c-osan siirtymään.
- Joo, katos mulla on tämmönen ihan mahtava plugari-delay.
Jukka taikoo delayn ruudulle. Siinä on mm. ketun ja jäniksen kuvat, sekä useita nappuloita.
- Hei, käytetääs nyt jotain asiallista laitetta.
- Ootas nyt, tää on hieno vehje.
Truth -kaiuttimista helähtää todella kipeitä surinoita, säksätystä ja pörinää. Pojat kuuntelevat suut avoimina, kunnes oivallus iskee. Älämölöä ja huutoa.
- Kylläkyllä!
- Ehkä parasta delay-saundia ikinä!
- Jeesuksen toinen tuleminen!
- Kuningas kettu-jänis, mikä delay!
Näin sankarimme saivat jälleen syyn elää, iloita ja korkata kuohuviinin (siihen laadukkaampaan ei ollut rahaa). Tämä on vakava asia.

Otsikointi noudattaa jälleen rakkaalle päiväkirjallemme ominaista logiikan puutetta, eihän mikään yhdistä sitä tekstiin. Naiset ovat kauniita, huomasin sen, tänäänkin.

Jaakko

Pölli on paras.

Tere. Poijaat (eli Jukka, Riku, Jasu ja Joonas) on tehneet reipasta miksaustyötä viikonloppusen verran ja levyn julkaisu on taas vahvasti puolen askeleen verran lähempänä. Vaikka muusikon retkaleen haasteisiin kuuluu mm. pidättäytyä korkkaamasta päivän ensi olutta ennen kello kolmea, oli toimivien rumpusoundien ruuvaaminen kynsinauhoja verestävää touhua koska se on kuitenkin tämän homman ydin ja atomi. Sattuipa myös löytymään jokunen pelonsekaisia riemun tunteita herättävä efekti, joita ei takuulla maltillisesti tulla käyttämään.
Annikki Tähteä emme ehtineet sturen jazz-klubilla kuulemaan, mutta kansallis-romanttisesta tulkinnasta emme silti jääneet vajavaisiksi. Se on nimittäin vähintäänkin herkkää touhua kun arvokkaasti rypistynyt papparainen kera hampaattoman suun vetää kuiskausta hiljaisemmalla pihinällä Olavi Virtaa.
Nyt on siis hyvänä päivänä pitämäni sunnuntai ja ne lepäävät jotka eivät pode. Tähän joku nokkela lopetus.
Joonas