Toisinaan elämä tarjoaa parastaan: kohtaamisia voimajuomaa nauttineiden urpojen kanssa. Ehkä voisi nauttia olostaan, väistellessä ah niin miehekkäiden haivenhuulisten sankareiden terävää yhteisöhenkeä, mikäli kykenee suodattamaan kärpäsen surinaa muistuttavan ininän tietoisuutensa periferiaan. "Mikä hintti sinä oot", vaatiihan se tavujen muodostus sanaksi lähes utooppisen henkisen kapasiteetin. Evoluution tulos: toivottomuus.
Olipa kerran hyväntuulinen rokkari. Kauniista ilmasta ja vappuhengestä nauttien hän polki pyörällään pitkin katuja ajatellen syntyjä syviä. Saapui automaatille nostaakseen kapitaalia, jotta hyväntuulisuus olisi maksimoitavissa muutaman tuopin voimalla hyvässä seurassa vakiobaarissa. Pyörää automaatin vierelle asemoidessaan huomasi hän sivusilmällä yläpuolisen parvekkeen valloittaneet herrasmiehet. Ensi töikseen sankarimme väistyi kavalan olut-suihkun tieltä takavasemmalle. Herroista pienin, Suuri Yliäly, katsoi asiakseen jakaa vappumieltä kaiketi köyhältä vaikuttavan rokkarin suuntaan.
-Jos haluat tarjota ryypyn, ilmoita ensin, jotta ehdin aukaisemaan suuni.
-Mikä hintti sinä oot? Hä s****na!
-Höm, en vähimmässäkään määrin. Muttei homoseksuaalisuudessa ole musta mitään pahaa.
-Muista isänmaa v***n h**o!
Viaton kokijamme astui automaatille tarkastellen yläpuolella vallitsevaa säätilannetta aktiivisesti. Kuurosateen vaara oli akuutti. Sieltä kuului kiihkoilun ääniä, Suuri Yliäly pyrki parhaansa mukaan jakamaan juhlamielensä kätyriensä kera:
-Kaadetaan kaljaa sen pyörän päälle s*****a ja kun se tulee tuosta automaatilta, kaadetaan kaljaa sen päälle hä. V***u, näytetään sille mistä suomalainen mies on tehty!
Kaverinsa eivät innostuneet Suuren Yliälyn nerokkaasta suunnitelmasta. Kokijamme siirtyessä takaisin pyörälleen, haaskasi Suuri Yliäly loputkin kaljastaan yrittäessään tavoittaa nestemäisellä olemuksensa merkitsijällä protagonistimme häilyvää eksistenssiä. Ohihan se meni.
-Mä en todellakaan oo noin paljon ryypyn tarpeessa!
- Haluakssää turpaas, kyllä meiltä irtoaa!
Tässä vaiheessa parvekkeella oli neljä haivenhuulista isänmaamme toivoa. Suuri Yliäly oli edelleen ainoa puhemiehen roolia ylläpitävä hahmo. Nuorukainen jatkoi sankarillista vaahtoamistaan kunnes rokkarimme habitus liukeni hitaasti taivaanrantaan. Suurenmoista sankaruutta ja talvisodan hengen posttraumaattista reinkarnaatiota osoittaen nemesiksemme, Suuri Yliäly, isänmaamme suojelija, haastoi riitaa yksinäiselle rokkarille parvekkeelta, neljän ystävänsä keskeltä. Jotenkin elävästi heijastuu ajatukseni verkkokalvolle kuva räkänokasta joka huutelee rivouksia äitinsä helmojen turvista. Kokijamme sai oluensa ja kansamme mentori, Suuri Yliäly, jäi parvekkeelle valelemaan tovereitaan aattellisella hengellisyydellään, hiomaan filosofisen retoriikkansa terää entistä viiltävämmäksi ja odottamaan sitä siunattua päivää, jolloin kivekset lopulta laskeutuvat.
Tämä opettavainen iltasatu on pyrittu esittämään poeettisena kokonaisuutena, jolloin kertojan luotettavuus ja henkilöhahmojen suhde aktuaaliseen maailmaan on alati kyseenalainen.
-J.L.
Olipa kerran hyväntuulinen rokkari. Kauniista ilmasta ja vappuhengestä nauttien hän polki pyörällään pitkin katuja ajatellen syntyjä syviä. Saapui automaatille nostaakseen kapitaalia, jotta hyväntuulisuus olisi maksimoitavissa muutaman tuopin voimalla hyvässä seurassa vakiobaarissa. Pyörää automaatin vierelle asemoidessaan huomasi hän sivusilmällä yläpuolisen parvekkeen valloittaneet herrasmiehet. Ensi töikseen sankarimme väistyi kavalan olut-suihkun tieltä takavasemmalle. Herroista pienin, Suuri Yliäly, katsoi asiakseen jakaa vappumieltä kaiketi köyhältä vaikuttavan rokkarin suuntaan.
-Jos haluat tarjota ryypyn, ilmoita ensin, jotta ehdin aukaisemaan suuni.
-Mikä hintti sinä oot? Hä s****na!
-Höm, en vähimmässäkään määrin. Muttei homoseksuaalisuudessa ole musta mitään pahaa.
-Muista isänmaa v***n h**o!
Viaton kokijamme astui automaatille tarkastellen yläpuolella vallitsevaa säätilannetta aktiivisesti. Kuurosateen vaara oli akuutti. Sieltä kuului kiihkoilun ääniä, Suuri Yliäly pyrki parhaansa mukaan jakamaan juhlamielensä kätyriensä kera:
-Kaadetaan kaljaa sen pyörän päälle s*****a ja kun se tulee tuosta automaatilta, kaadetaan kaljaa sen päälle hä. V***u, näytetään sille mistä suomalainen mies on tehty!
Kaverinsa eivät innostuneet Suuren Yliälyn nerokkaasta suunnitelmasta. Kokijamme siirtyessä takaisin pyörälleen, haaskasi Suuri Yliäly loputkin kaljastaan yrittäessään tavoittaa nestemäisellä olemuksensa merkitsijällä protagonistimme häilyvää eksistenssiä. Ohihan se meni.
-Mä en todellakaan oo noin paljon ryypyn tarpeessa!
- Haluakssää turpaas, kyllä meiltä irtoaa!
Tässä vaiheessa parvekkeella oli neljä haivenhuulista isänmaamme toivoa. Suuri Yliäly oli edelleen ainoa puhemiehen roolia ylläpitävä hahmo. Nuorukainen jatkoi sankarillista vaahtoamistaan kunnes rokkarimme habitus liukeni hitaasti taivaanrantaan. Suurenmoista sankaruutta ja talvisodan hengen posttraumaattista reinkarnaatiota osoittaen nemesiksemme, Suuri Yliäly, isänmaamme suojelija, haastoi riitaa yksinäiselle rokkarille parvekkeelta, neljän ystävänsä keskeltä. Jotenkin elävästi heijastuu ajatukseni verkkokalvolle kuva räkänokasta joka huutelee rivouksia äitinsä helmojen turvista. Kokijamme sai oluensa ja kansamme mentori, Suuri Yliäly, jäi parvekkeelle valelemaan tovereitaan aattellisella hengellisyydellään, hiomaan filosofisen retoriikkansa terää entistä viiltävämmäksi ja odottamaan sitä siunattua päivää, jolloin kivekset lopulta laskeutuvat.
Tämä opettavainen iltasatu on pyrittu esittämään poeettisena kokonaisuutena, jolloin kertojan luotettavuus ja henkilöhahmojen suhde aktuaaliseen maailmaan on alati kyseenalainen.
-J.L.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti