Pro poronkäristys tour 06

Nunnuka-nunnuka.

Olemme tien päällä. Asemapaikkana Kemi, kohta siirrytään Rovaniemelle. Eilen vietettiin riemukas kuuden tunnin rykäys suomalaisen tieliikenneyhteisön osana. Hoppa on hyvä, sillä pääsee moottoritie-vauhtia. Tiiä miten tuonkaan sanan kirjoitusasu pitäisi olla. Hirviä matkan varrella oli vain yksi, eikä sekään jäänyt alle. Iso oli ja ruskea, eihän sitä kuski tietty edes nähnyt, hanslankari ilmoitti kohdalla että tuossa on muuten hirvi.

Keikka ol Tornion Kaupunginhotellissa, pubin puolella. Se oli jännittävä tilanne, kun meilllä oli stadion-luokan PA-systeemi ja paikan desibelirajoitus oli joku 80. No, saatiin kuitenkin soittotaso kohilleen ja painuttiin Keskus-Grilliin hampurilaiselle. Keikka alotettiin 23.30. Paikalla oli arviolta 30-40 henkeä, mikä riitti luomaan hyvän hengen. Keikka oli varsin vapautunut ja rempseä, vaikka rumpali keikkataltiointia purkaessaan löysikin muutaman adjektiivin jolla aktia voisi kehittää. Paikallinen nuoriso tuki kiitettävästi meidän ponnistuksiamme asettumalla parin auton voimin torikokoukseen paikan oven eteen kun meillä oli roudaus alussa. Se oli kiva kantaa vajaa satakiloisia PA-monstereita tuo ylimääräinen 20 metriä. Lihasvoima korvaa ponnistuksen.

Paikallisessa lehdessä oli pieni lehdistötiedote meidän lapin operetista. se oli Idols-Ilkan alla, josta oli jotakuinkin massiivinen juttu kuvineen päivineen. Nyt voi hyvillä mielin sanoa olleensa lähellä suomalaisia suuruuksia. Joo-o. Nhyt on aikha rynnisthää Laphin, nunnuka.

Keikkaraporttia

Iltoja.

Viime viikonloppuna oli syksyn keikkaputken korkkajaiset. Soitimme Jyväskylän Ilokivessä Au Pairin ja Tuvalun kanssa perjantaina. Ilma oli käsittämättömän huono, pelkäsimme yleisökatoa. Jengiä valui paikalle reilu sata henkeä, mistä riemuittiin bändien kesken bäkkärillä. Me aloitimme iltaman kolmen vartin setillä.

Mahtavasta jännityksestä huolimatta keikka meni putkeen. Pientä kireyttä oli alkupään biiseissä, tilanne laukesi vähän kun huomattiin että osataan soittaa, vaikka välissä olikin viiden kuukauden keikkatauko. Erityisen hyvä meininki saatiin puhallettua uusiin biiseihin. Rehellisyyden nimissä kireää oli, kireää kireyttä.

Au Pair soitti kakkosena tulevan levynsä läpi, aika kippeitä rokkibiisejä olivat. Jokunen ihminen tanssi pöydillä ja pogosi lavan edustalla. Hyvä niin. Illan päätti Tuvalu, joka veti tiukan setin. Tuvalu on ehdottomasti parhaimmillaan livenä, erittäin jämäkkä yhteissoitto ja dynaamiset sovitukset takaavat mielenkiinnon.

Ilokivessä oli jälleen mukava soittaa. Tällä kertaa saundi-asia oli hyvin balanssissa, Salosen Esa takasi erottuvat saundit miksaajana. Yritettiin ottaa muutama poikabändi-henkinen promokuva keikan jälkeen. Eihän siinä tietenkään onnistuttu. Näytämme kaikki ylikännisiltä sekopäiltä. Ajattelin kuitenkin nykästä ne tuohon esille, sen verran mahtavat naurut ne kirvoittivat bändin sisällä.

Lauantaina oli vuorossa legendaarinen Rentukka baari. Hauskaa oli sielläkin, erittäin vapautunut tunnelma. Eilinen jännitys oli muisto vain, jos olisi yhtään rennommin soittanut, ois kitara pudonnut kädestä. Mukava oli myös huomata että Rentukkaan valui Ilokiven keikalta tuttuja naamoja. Vedettiin pitkälti sama setti kuin Ilokivessä, se on aina yhtä tuskaisaa kasata uusi settilista. Joku kävi pyytämässä keikan jälkeen että soittakaa Metallicaa. Höh, kuuntele levyltä. Viikonlopun setti noudatteli seuraavaa linjaa:

1. Building a monument
2. Man with a plan
3. For the great wheel
4. Underland
5. Rise of living standard
6. Grapevine
7. Gentlemania
8. Keeping my house clean
9. Fall of living standard

Rentukassa korvattiin Great wheel Resolutionilla ja Grapevine Headlongilla. Pääsivun kuvaosastolla on tuoreita keikkakuvia Ilokivestä. Uusien biisien tekstit ilmestyvät lyriikoihin joskus lähiaikoina. Seuraava keikka 27.9. Moro.

J.L.

Kuolema paljastaa hoitovirheen

Nyt kun kesä mennyt on ja syksy saapuu, laulaa Donovanin Jason. Häpeällistä on tunnistaa moinen värssy vaan radiota ei päässyt nuori mies aikoinaan karkuun. Ja ala-asteen limudiskossa oli ah niin herkkiä rakastumisen ensimmäisiä kokemuksia kun kyseistä biisiä naapurin tytön kanssa tanssattiin. Terveiset hänelle. Nuori lempi se on vakava asia.

Käytiin poikain kanssa Juvalla soittamassa viikko. Jaa miksi Juvalla? Siellä on mahtava tila, johon meillä on erinäisiä yhteyksiä ja potentiaalisia hallintasuhteita tulevaisuudessa. Nepotismi ja perintö-käytäntö kunniaan. Ajateltiin myös, että roudaamalla backline keskelle korpea saamme rauhassa soittaa vuorokaudet läpeensä. Lähimpään naapuriin oli nääs kolme kilometriä matkaa. Tuli sinne silti poliisit.

Juvan jeppe-pollarit oli varsin ymmärtäväisiä ja leppoisia ihmisiä, ehkä positiivista suhtautumista edesauttoi se, että treenejä oli seuraamassa Veikko, Juvan kylänvanhin ja varsin etevä suupaltti. Entinen muusikkomies itsekin. Ja kova puhumaan itsekseen, khyl khyl.

Saimme sovitettua 6 tuliterää biisiä kuosiin. Noista pääsee nauttimaan syksyn keikoilla, tosin eihän tuo pitkäsoittokaan ole ollut pihalla kuin kolme kuukautta, ei pääse kerma happanemaan.
Pumppu yskähti käyntiin varsin hyvällä sykkeellä. Voisi sanoa ettei ole paremmin soitettu koskaan, se lupaa hyvää syksyn keikoille, joita on kertynyt mukava läjä soitettavaksi. Pääsee reissaan ympär Suomea ja väistelemään hirviä. Nähdään keikoilla.

J.L.