Suomen Turkkuse

Masentavaa maanantaita ystävät.

Tässä lienee viimeinen keikka-raportage vähään aikaan. Nyt on nimittäin poikain käytävä velvollisuuksien kimppuun. Raiderissa lukee 2 lopputyötä ja 2 gradua. Niitä ei kai saa muuten kuin työstämällä raivoisasti parista kuukaudesta pariin vuoteen. Ihanaa lapset, sivistys on tärkeä asia. Sen vuoksi voi vähän nähdä vaivaakin. Keikkatauko kestää pari kuukautta, alkuvuodesta tehdään pari keikkaa ja keväällä niin paljon kuin ehditään ja luoja suo.

Lauantaina ajeltiin Turkuun. Nähtiin peura kahden metrin päästä, oli komean näkönen otus, tosin ei sitä kauan ehtiny tuijottaa kun vauhtia oli 110 km per tunti. Herra sorkkaeläin märehti atriaansa tyynesti ihan tien vieressä. Niitä ei kyllä helposti huomaa, varovaisuutta siis hyvä tiellä liikkuva lajitoveri. Keikkapaikkahan oli Päiväkoti, hyvä baari ja ystävällinen henkilökunta. Suosittelen lämpimästi. Lavan pystytys ja tsekit tapahtuivat hyvällä sykkeellä ja ehti nauttia virvokkeita ennen keikkaa. Tuomaksen basso oli vähän kehnossa jamassa, maadotus oli hajonnut. Onneksi kukaan ei kaatanut kaljaa pistorasiaan meidän keikan aikana.

Me alotettiin iltama joskus 23 paikkeilla. Mukavaa oli taas. Enhän minä muista juuri mitään itse keikasta, ei niistä yleensä muista kuin paloja, jotenkin se adrenaalilliini aiheuttaa semmosta. Saundit oli hyvät, monitorointi pelas hienosti ja jengiä valui paikalle. Baari tuli täyteen siinä setin aikana.

Illan les headline, Sydän, Sydän alotti joskus puoli yksi. Keikan aikana osa yleisöstä intoutui hurmokselliseen pomppimiseen. Tämän illan teemana bändillä oli nörtteys. Niin jos joku ei bändiä tiedä, heillä on joka ikisellä keikalla eri teema jonka mukaisesti pukeudutaan ja keksitään rekvisiittaa. Tämä oli ensimmäinen live jonka olen bändiltä nähnyt, tosi kova poppoo. Puheltiin tuossa muutamasta yhteiskeikasta tulevaisuudessa, bändien välinen kontrasti oli sen verran suuri, että yhteiskeikoilla säilyy musiikillinen mielenkiinto.

Söör jessöör, ristus kun oli kivaa. Runoilen taas kun kerkeän. Soronoo.

Aftermath

Welcome to my head my sweet darling!
Would you like to take a little spin?

Lähetys jatkuu Jyväskylästä. Keikat on nyt kuitattu Pro poronkäristys tour 06:n osalta. Reissu oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä, kivvaa oli. Edellisessä pätkässä kerkesin jo tyhjentämään lyhyesti fiilikset Tornion osalta.

Minikiertue jatkui 28.9. Rovaniemellä bar Tivolissa. Baari oli erittäin leppoisa ja henkilökunta mukavaa. Siellä pidettiin pojista hyvää huolta, oli ruuat, juomat, iso bäkkäri ja nukkumapaikat. Puitteet olivat messevät ja lavalle talsiessa hyvä fiilis. Alotettiin setti biisillä Fall of living standard, tuohon oli reenattu jopa lyhyt a cappella intro kolmiäänisenä harmoniana. Se toimi kärkibiisinä hyvin ja päädyttiin vetämään ko. säfellys jokaisen keikan kärkeen. Tivolin keikka jäi historiaan ehkäpä tunnelmaltaan parhaana keikkana joka on tähän asti vedetty, siltä se ainakin lavalla tuntui. Keikan jälkeen käytiin kattomassa Rovaniemen baaritarjontaa. Siellä tuntu olevan juottola jokaisessa kadun kulmassa. Kylmässä pohjoisessa pitää olla etappeja jossa kulkijan lämmitellä votkalla tahi parilla. Käytiin myös katsomassa Lordi-aukiota. Se oli pettymys kun ei ollu satametristä pronssiloordia valettu keskelle toria pohjoiskorealaisessa hengessä. Yöksi majoituttiin Moses Hazyn kansitaiteilijana kunnostautuneen Ruston ja tyttöystävänsä Kristan luo. Se oli vähän levoton yö, univelka kirvoitti poikain keskustelun tason jossain vaiheessa käsittämättömän alhaiseksi hirinäksi. Kiitokset yösijasta!

Perjantaina jatkettiin kohti Kemiä. Illalla oli vuorossa bar Koodi, jossa nuorna miehenä tuli istuttua tunti jos toinenkin oluen ja tikkataulun parissa, sillon paarin nimi tosin oli Snooker. Siitäki jo kulunut paljon aikaa, ei paaria tunnista samaksi. Tässähän vanhenee. Koodin keikkaan valmistauduttiin varsin rokisti, eli painuttiin nukkumaan soundcheckin jälkeen. Paitsi Tuomas. Koodissa alotettiin puolilta öin. Mukava oli soittaa, lavasaundi toimi erittäin hyvin, kaiken erotti selkeästi, jopa stemmat tuli monitoroitua riittävän selkeästi esille. Koodin setistä en paljoa enää muista, paitsi että alotettiin Fall of living standardilla. Tämä ilta oli Joonaksen settilistalle pyhitetty. Progejeesus-värssymme Gentlemania keräsi kiitoksia yleisöltä runsain määrin. Tuo piisi näyttää saaneen sisuksiinsa aimo annoksen ylevää mahtavuutta, sen ovat osoittaneet kappaleen esitykset eri yleisöille.

Lauantai aamu pyhitettiin pitkälle unelle ja liikkeelle lähdettiin vasta myöhään iltapäivällä. Vuorossa oli Oulu ja bar Milou, minikiertueen päätöskeikka. Milou tuntui sopivan meille kuin joku johonkin, se on pienehkö blues-henkinen baari, jossa on varsin intiimi tunnelma ja hyvä valaistus. PA:n kanssa oli ongelmia siinä määrin, että puhelimia räpläsi puoli pändiä ja mietti mistä saada PA tunnin varotusajalla. Lopulta maaginen nappi löytyi ja homma toimi. Toivottavasti siinä napissa ei lukenut power tai on/off. Vedettiin kolmen minuutin tsekki ja juostiin ystäviemme Antin ja Even luo rauhoittumaan puoleksi tunniksi. Takaisin palatessa baari oli tullut täyteen, mikä herätti lämpimiä tunteita ja pientä hermostusta. Ensimmäinen keikka Oulussa ja sai soittaa täydelle baarille. Ekan biisin aikana sattuikin pieni kommellus kun Mika sai lyötyä Crash-pellin ständeineen nurin. Pelti kaatui tietenkin täyden kaljatuopin päälle ja jumalan käsi ohjasi kaljasuihkun muutaman sentin päähän sähköistä ja mun pedaalilaudasta. Hyvä säkä. Miloun keikalla bändin ja yleisön välinen vuorovaikutus oli kohdallaan. Yritettiin me parhaamme mukaan mokata keikka käyttämällä kahta eri settilistaa, yks biisi jouduttiin alottaan uudestaan kun minä soittelin tyytyväisenä eri kappaletta. Pöljä mikä pöljä.

Oulussa nähtiin vanhoja ystäviä ja puhuttiin suapoo aamuun asti. Paitsi kuski. Eilen sitten ajeltiin Mikan kanssa JKL:ään roudaamaan ja palautumaan. Oli vähän kummallisen haikea fiilis kun ei ollutkaan keikkaa illalla. Reissun päällä tehtiin myös suunnitelmia mahdollisen livedemon nauhoituksesta. Olis eri messevää nauhoittaa uudet biisit kertaotolla nyt kun ne ovat tuoreita. Studio-levytykseen meillä ei ole tällä hetkellä resursseja, joten HC:n kakkonen odottaa tulemistaan hamassa tulevaisuudessa. Jos saadaan tuo livedemo rykäistyä nauhalle, julkaistaan se jossain vaiheessa netissä ilmatteeksi.

Seuraava keikka on lauantaina 14. lokakuuta Turussa. Sinne rynnistetään Sydän, Sydän -bändin kanssa Päiväkotiin rokhaamaan. Tullos paikalle, josp sieluis onp turkkusis.