Masentavaa maanantaita ystävät.
Tässä lienee viimeinen keikka-raportage vähään aikaan. Nyt on nimittäin poikain käytävä velvollisuuksien kimppuun. Raiderissa lukee 2 lopputyötä ja 2 gradua. Niitä ei kai saa muuten kuin työstämällä raivoisasti parista kuukaudesta pariin vuoteen. Ihanaa lapset, sivistys on tärkeä asia. Sen vuoksi voi vähän nähdä vaivaakin. Keikkatauko kestää pari kuukautta, alkuvuodesta tehdään pari keikkaa ja keväällä niin paljon kuin ehditään ja luoja suo.
Lauantaina ajeltiin Turkuun. Nähtiin peura kahden metrin päästä, oli komean näkönen otus, tosin ei sitä kauan ehtiny tuijottaa kun vauhtia oli 110 km per tunti. Herra sorkkaeläin märehti atriaansa tyynesti ihan tien vieressä. Niitä ei kyllä helposti huomaa, varovaisuutta siis hyvä tiellä liikkuva lajitoveri. Keikkapaikkahan oli Päiväkoti, hyvä baari ja ystävällinen henkilökunta. Suosittelen lämpimästi. Lavan pystytys ja tsekit tapahtuivat hyvällä sykkeellä ja ehti nauttia virvokkeita ennen keikkaa. Tuomaksen basso oli vähän kehnossa jamassa, maadotus oli hajonnut. Onneksi kukaan ei kaatanut kaljaa pistorasiaan meidän keikan aikana.
Me alotettiin iltama joskus 23 paikkeilla. Mukavaa oli taas. Enhän minä muista juuri mitään itse keikasta, ei niistä yleensä muista kuin paloja, jotenkin se adrenaalilliini aiheuttaa semmosta. Saundit oli hyvät, monitorointi pelas hienosti ja jengiä valui paikalle. Baari tuli täyteen siinä setin aikana.
Illan les headline, Sydän, Sydän alotti joskus puoli yksi. Keikan aikana osa yleisöstä intoutui hurmokselliseen pomppimiseen. Tämän illan teemana bändillä oli nörtteys. Niin jos joku ei bändiä tiedä, heillä on joka ikisellä keikalla eri teema jonka mukaisesti pukeudutaan ja keksitään rekvisiittaa. Tämä oli ensimmäinen live jonka olen bändiltä nähnyt, tosi kova poppoo. Puheltiin tuossa muutamasta yhteiskeikasta tulevaisuudessa, bändien välinen kontrasti oli sen verran suuri, että yhteiskeikoilla säilyy musiikillinen mielenkiinto.
Söör jessöör, ristus kun oli kivaa. Runoilen taas kun kerkeän. Soronoo.
Tässä lienee viimeinen keikka-raportage vähään aikaan. Nyt on nimittäin poikain käytävä velvollisuuksien kimppuun. Raiderissa lukee 2 lopputyötä ja 2 gradua. Niitä ei kai saa muuten kuin työstämällä raivoisasti parista kuukaudesta pariin vuoteen. Ihanaa lapset, sivistys on tärkeä asia. Sen vuoksi voi vähän nähdä vaivaakin. Keikkatauko kestää pari kuukautta, alkuvuodesta tehdään pari keikkaa ja keväällä niin paljon kuin ehditään ja luoja suo.
Lauantaina ajeltiin Turkuun. Nähtiin peura kahden metrin päästä, oli komean näkönen otus, tosin ei sitä kauan ehtiny tuijottaa kun vauhtia oli 110 km per tunti. Herra sorkkaeläin märehti atriaansa tyynesti ihan tien vieressä. Niitä ei kyllä helposti huomaa, varovaisuutta siis hyvä tiellä liikkuva lajitoveri. Keikkapaikkahan oli Päiväkoti, hyvä baari ja ystävällinen henkilökunta. Suosittelen lämpimästi. Lavan pystytys ja tsekit tapahtuivat hyvällä sykkeellä ja ehti nauttia virvokkeita ennen keikkaa. Tuomaksen basso oli vähän kehnossa jamassa, maadotus oli hajonnut. Onneksi kukaan ei kaatanut kaljaa pistorasiaan meidän keikan aikana.
Me alotettiin iltama joskus 23 paikkeilla. Mukavaa oli taas. Enhän minä muista juuri mitään itse keikasta, ei niistä yleensä muista kuin paloja, jotenkin se adrenaalilliini aiheuttaa semmosta. Saundit oli hyvät, monitorointi pelas hienosti ja jengiä valui paikalle. Baari tuli täyteen siinä setin aikana.
Illan les headline, Sydän, Sydän alotti joskus puoli yksi. Keikan aikana osa yleisöstä intoutui hurmokselliseen pomppimiseen. Tämän illan teemana bändillä oli nörtteys. Niin jos joku ei bändiä tiedä, heillä on joka ikisellä keikalla eri teema jonka mukaisesti pukeudutaan ja keksitään rekvisiittaa. Tämä oli ensimmäinen live jonka olen bändiltä nähnyt, tosi kova poppoo. Puheltiin tuossa muutamasta yhteiskeikasta tulevaisuudessa, bändien välinen kontrasti oli sen verran suuri, että yhteiskeikoilla säilyy musiikillinen mielenkiinto.
Söör jessöör, ristus kun oli kivaa. Runoilen taas kun kerkeän. Soronoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti