Jawohl. On puhuttava historiallisista tosiasioista vuoden lopulta 2006, koska historia meidät rakentaa ja lopulta fiktioksi asettuu. Tässä tapauksessa muuttujina on vielä epäluotettava kertoja sekä tosiasiallisen vastineensa kehnohko muisti.
Joku kyseli tämän päiväkirjan sisällöntuottajaa, kuka se on? Mielisairauteni, kieroutunut mielitekoni, hyvä ystävä. Ainakin tänäpäivänä. Päiväkirjan historiallista todentumista edeltävä prekarnaalinen vaihe sai alkunsa herra Sainion ajukopasta. Tarkoituksena oli, että jokainen bändin jäsen kantaa luovan kortensa kekoon jonkinlaisen tekstuaalisen merkitsijän muodossa vuoroviikoin. Näin sivuilla säilyisi aktiivinen elämä, jota satunnaisen kulkijan on hyvä hämmentyneenä seurata, kunnes jatkaa matkaansa päätään pyöritellen. Hyvillä ajatuksilla on tapana muuttaa olemustaan tuntuvasti ennen asettumistaan lopulliseen väliaikaiseen muotoonsa. Niin tässäkin tapauksessa.
Vaan demosessioista oli tarkoitukseni puhua - tahi kirjoittaa (helppoa kuin heinänteko). Joulun välipäivinä kansoitimme Kemin Deep-studion, tuttavallisemmin Rollen pajan. 3 päivää olimme varanneet nauhoituksia varten, ensimmäinen päivä valui pitkälti hiekkaan mystisten piuhademonien pureksittua muutaman olennaisen piuhan joiden sijainnin selvittäminen oli satojen, jopa kymmenien piuhojen viidakossa paha rasti jopa Derrikille (was). Touhu lähti lopulta käyntiin, ja tahti oli noin rolling stones siitä eteenpäin.
Söör Alakontiola - tuo kannujen Bielsebub - hoiti osuutensa jälleen nopeasti ja tunteella, komppi elää hiukan ja siinä taika live-meiningin tartuttamiseksi narulle. Rumpujen miksaamisesta keskusteltiin lyhyesti alan termeillä; "tomariin botnea ja haitsuun vähän homoa". Päiväkirjan arkistoista voi kaivaa esiin (pitkäsoiton) rumpumiksaamisen lyhyen oppimäärän, sitä aikoinaan lukiessani ymmärsin monia asioita joilla ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa.
Kitaroita ährättiin ansiokkaasti seuraavana, linja-fuzzin sulosointuja oli toki kuultu jo pohjien nauhoitusten yhteydessä (linja-fuzz pelasti erään biisin soolon, sen soittaminen silloin kun varsinainen rec-valo paloi oli täysin mahdoton tehtävä). Vaikeuksia aiheutti epätarkka viritysmittari, minkä ansiosta ensimmäisen illan kitarat menivät uusiksi seuraavana aamuna. Samba-karnevaalin mittaisen voimasana-kavalkadin jälkeen ryhdyimme hakemaan virettä korvavaralla, mikä luonnollisesti on tarkkaakin tarkempaa tinnityksen ja meluvaurion ansiosta. Viereisessä kuvassa kitaravire on saatu asentoon sex pistols ja Joonas on valmis kiirastuleen. Kitarat tulivat kohtuu nopeasti nauhalle vuorovedoin, ja siirryttiin lauluihin. Tuomas oli saksalaista salapoliisin luonteenlaatua ilmentäen hiippaillut studiolle salakavalasti aamukasilta vetämään bassot ennen muun porukan saapumista.
Laulut olivat siis Joonaksen kontolla lukuunottamatta Fall of living standard -biisin New kids on the block/Take that -henkistä herkkää mullikuoro-osuutta. Joonaksen toivoman viikon sijasta laulut vedettiin kolmessa tunnissa ja homma oli paketissa. Sessio oli helvetin leppoisa rupeama ja eteni jopa oasiksen poikia paremmissa fiiliksissä. Raakanauhaa kuunnellessa luulis että tuosta jonkun promon saa aikaiseksi, Tuomaksen taikoja odotellessa. Kakkosälppärille biisit varmaan mahtuvat kaikki. Sovitustyötä voi olla hieman edessä. Ainiin, neljä biisiä vedettiin.
Tässä kaikki tällä erää. Kiitoksia tutuille ja ystäville kohtaamisista Kemissä, kaupunki oli entisensä. Nähdään ehkä pohjoisen keikoilla. Ja teitä muita etelän ja keskiosan keikoilla, varmuutta kevään keikkojen lukumäärästä ei ole vielä toviin. Mahtava homma, on loppiainen, saa heivata tuon joulutähden varastoon taas vuodeksi. Tsau.
Peeäs. Kiitokset Mosesin pojille kannujen lainasta!
