Ku on lenssu ruumessa ja kuumotta pijättää,
häätyy häätää pahalainen, pieksiä piru poijes!
Lueksin sairastaessa muutaman suomalaisen klassikko-opuksen, on ne synkkiä tarinoita, kiesus sentään. Suomalainen murre-valikoima on aivan loistava nykykielenkäytössä oppositioon jäävä aarre-aitta, ainakin siinä merkityksessä notta saa modernin retroisaa kepeyttä ja humööristä ulosannin ainesta käyttöönsä näinä post-modernin jälkeisinä pirstaloituneen kielellisen kollektivismin päivinä. Selätin flunssan ylläolevaa loitsua loihien, jonka ainekset varastin suoraan suomalaisen mytologian loitsuarkistosta - nakkasin siihen jop allitteraation, joka lisää luonnollisesti loitsun pyhää mana-arvoa ja auktoriteettia. Toteutuupa tuossa fonosemanttisen parallelismin ajatus myöskin, on noilla tavujen ja sanojen sonaarisella asulla selekeä yhteys merkitykseensä, niinko merkitsijän ja merkityn välinen äänneasun paradigmassa toteutuva liitto... Kaikenlaisia sitä on aikaa kipiässä päässä pyöritellä.
Pari viikkoa sitten käytiin Club Libertéssä Sydän, sydämen kanssa vetämässä shou. Baari on Helsingin Kalliossa, kannatan tutustumista. Päivä oli perjantai 2.3. herran vuotta 07. Tila on hyvä ja laitteisto kohdallaan, mukava henkilökunta. Jengiä saatiin vedettyä baarin täydeltä mikä oli mahtava juttu, kiitokset yleisölle. Keikkaan latauduttiin bändin sisäisellä biljardi-skaballa, mistä en tahdo puhua enempää koska en osaa pelata moista peliä kovin kaksisesti. Koalalantio vei voiton jälleen bändin suvereenina urheilumiehenä.
Keikka aloitettiin lykkäämällä kärkeen tymäkkä kimara grunge-rock-osastoa, mikä oli lähes kohtalokas virhe koska mehut meinasivat loppua kesken puolivälissä keikkaa. Harvoin on ollut paita läpimärkänä viidennen biisin kohdalla. Asia korjaantui bluesöljyn voimalla ja setin keskelle sijoitetulla parin kevyemmän biisin ajan kestäneellä rauhottumisella. Loppusetti oli rokkia kaaliin. Keikasta jäi hjälvetin hyvä fiilis.
Sydärit hevasivat tiukasti ja pitkään, eturivin immeiset hyvä jos housuissaan pysyivät. Kelpo meno! Libertéstä painuttiin yöhön ja aamulla kannettiin kamoja naamat valkoisina. Aijai sitä seuraavan päivän roudausta, se on joka kerran yhtä riemuisan elävöittävä kokemus!
Nyt puhallellaan kuukauden päivät ja esiinnytään seuraavan kerran Jyväskylän Vakiopaineessa la 28.4. Keikka on akustinen spesiaali, koitetaan keksiä jotain eri jehnaa kuulijain päänmenoksi. Saatiin tuossa intialaisia soittimia, niitä käytetään kenties Vakkarissa. Pitäs käydä vielä joku kolme askelta valoon -tyyppinen kirjekurssi jotta voitas tallata Beatlesin jalanjäljissä mystisen henkisyyden psykedeelista polkua (no pun intended), kun ei riitä drakhmat Intian ekskursioon...
Vakiopaineen keikan jälkeen ryhdytään valmistelemaan HC:n kakkosälppäriä jonka julkaisua on alustavasti kaavailtu keväälle 08. Keikkailu jää näin ollen vähemmälle, tai mistä sitä tietää, katellaan syssymmälä. Tehdään jokunen veto jokatapauksessa uuden matskun kanssa ennen julkaisua. On noita jo keikoilla soitettukin. Nyt parsaa pataan, hapankaalia soittimeen ja fiktiota kaaliin!
P.S. Dear enemys Illu & Tuomas, se verinen Tuppiskaba jäi tilanteeseen 16 meidän eduksi.
häätyy häätää pahalainen, pieksiä piru poijes!
Lueksin sairastaessa muutaman suomalaisen klassikko-opuksen, on ne synkkiä tarinoita, kiesus sentään. Suomalainen murre-valikoima on aivan loistava nykykielenkäytössä oppositioon jäävä aarre-aitta, ainakin siinä merkityksessä notta saa modernin retroisaa kepeyttä ja humööristä ulosannin ainesta käyttöönsä näinä post-modernin jälkeisinä pirstaloituneen kielellisen kollektivismin päivinä. Selätin flunssan ylläolevaa loitsua loihien, jonka ainekset varastin suoraan suomalaisen mytologian loitsuarkistosta - nakkasin siihen jop allitteraation, joka lisää luonnollisesti loitsun pyhää mana-arvoa ja auktoriteettia. Toteutuupa tuossa fonosemanttisen parallelismin ajatus myöskin, on noilla tavujen ja sanojen sonaarisella asulla selekeä yhteys merkitykseensä, niinko merkitsijän ja merkityn välinen äänneasun paradigmassa toteutuva liitto... Kaikenlaisia sitä on aikaa kipiässä päässä pyöritellä.
Pari viikkoa sitten käytiin Club Libertéssä Sydän, sydämen kanssa vetämässä shou. Baari on Helsingin Kalliossa, kannatan tutustumista. Päivä oli perjantai 2.3. herran vuotta 07. Tila on hyvä ja laitteisto kohdallaan, mukava henkilökunta. Jengiä saatiin vedettyä baarin täydeltä mikä oli mahtava juttu, kiitokset yleisölle. Keikkaan latauduttiin bändin sisäisellä biljardi-skaballa, mistä en tahdo puhua enempää koska en osaa pelata moista peliä kovin kaksisesti. Koalalantio vei voiton jälleen bändin suvereenina urheilumiehenä.
Keikka aloitettiin lykkäämällä kärkeen tymäkkä kimara grunge-rock-osastoa, mikä oli lähes kohtalokas virhe koska mehut meinasivat loppua kesken puolivälissä keikkaa. Harvoin on ollut paita läpimärkänä viidennen biisin kohdalla. Asia korjaantui bluesöljyn voimalla ja setin keskelle sijoitetulla parin kevyemmän biisin ajan kestäneellä rauhottumisella. Loppusetti oli rokkia kaaliin. Keikasta jäi hjälvetin hyvä fiilis.
Sydärit hevasivat tiukasti ja pitkään, eturivin immeiset hyvä jos housuissaan pysyivät. Kelpo meno! Libertéstä painuttiin yöhön ja aamulla kannettiin kamoja naamat valkoisina. Aijai sitä seuraavan päivän roudausta, se on joka kerran yhtä riemuisan elävöittävä kokemus!
Nyt puhallellaan kuukauden päivät ja esiinnytään seuraavan kerran Jyväskylän Vakiopaineessa la 28.4. Keikka on akustinen spesiaali, koitetaan keksiä jotain eri jehnaa kuulijain päänmenoksi. Saatiin tuossa intialaisia soittimia, niitä käytetään kenties Vakkarissa. Pitäs käydä vielä joku kolme askelta valoon -tyyppinen kirjekurssi jotta voitas tallata Beatlesin jalanjäljissä mystisen henkisyyden psykedeelista polkua (no pun intended), kun ei riitä drakhmat Intian ekskursioon...
Vakiopaineen keikan jälkeen ryhdytään valmistelemaan HC:n kakkosälppäriä jonka julkaisua on alustavasti kaavailtu keväälle 08. Keikkailu jää näin ollen vähemmälle, tai mistä sitä tietää, katellaan syssymmälä. Tehdään jokunen veto jokatapauksessa uuden matskun kanssa ennen julkaisua. On noita jo keikoilla soitettukin. Nyt parsaa pataan, hapankaalia soittimeen ja fiktiota kaaliin!
P.S. Dear enemys Illu & Tuomas, se verinen Tuppiskaba jäi tilanteeseen 16 meidän eduksi.
1 kommentti:
Nyt täytyy kyllä korjata mitä räikein asiavirhe, vaikka se tuollaisenaan kohottaakin allekirjoittaneen statusta. Liberten keikan biljardiskaba nimittäin meni J.Sainion taskuun, ei minun, kuten La Unima esittää. Sainio on tunnettu biljardipiireissä ennen kaikkea viiltävistä kaukolyönneistään, sekä kyvystään nousta useamman pallon tappioasemasta huimilla pussitusputkilla voittoon. Voisi kai puhua nestemäisen typen kierrosta aivokuoressa tiukoissa paikoissa. Revanshi on tietenkin välttämättömyys, kunhan siihen tilanne aukeaa. Valkoinen hanska olkoon heilahtanut.
-Iltaa Lakoon-
Lähetä kommentti