Meiän bändissä asioista keskustellaan rehellisesti painimalla (On the Rocksin keikan jälkeen puoli viideltä lumihangessa). Päätöksenteon mallina erittäin suositeltava, perinteikäs ja rehellinen kotimainen keino, jota soisi näkevänsä sovellettavan myös Arkadianmäellä. Eikä kuormita ilmastoa.
Meistä tuli ny helsinkiläinen bändi, näillä seutuvilla ei vissiin kovin monta semmosta olekaan. Uutta materiaalia on läjä, mutta treeniksen puute hidastaa hommaa hiukan. Vielä kun saatais armoitettu hra Basso tänne vitosen moccatsiinolattea litkimään. Täytynee lähteä hakemaan se pohjosesta, porolla päästellä susirajan taa ja suorittaa kemiläinen muilutus. Se se on (bändi)demokratiaa jos mikä.
-Kert Oja
Meistä tuli ny helsinkiläinen bändi, näillä seutuvilla ei vissiin kovin monta semmosta olekaan. Uutta materiaalia on läjä, mutta treeniksen puute hidastaa hommaa hiukan. Vielä kun saatais armoitettu hra Basso tänne vitosen moccatsiinolattea litkimään. Täytynee lähteä hakemaan se pohjosesta, porolla päästellä susirajan taa ja suorittaa kemiläinen muilutus. Se se on (bändi)demokratiaa jos mikä.
-Kert Oja
3 kommenttia:
Jee! Mää oon niin tyytis, että tää blogi elää taas. T. On mulla muutaki elämää joskus ollu.
Heh, kiitos. Näyttävät edellisessä tekstissä ilmoitetut edellytykset blogin jatkumiselle täyttyvän, mikä parasta. On myös hienoa, että näillä sepustuksilla on ainakin yksi todellinen lukija fiktiivisen oletus/sisäis/ideaali-lukijansa lisäksi.
Ah, sisäislukija, vanha kamu. Joo, mää luen.
Lähetä kommentti