Hail Chant

Shake it Like there's no tomorrow!

2009-09-09T21:57:00.008+03:00

Hail Chant on palannut tauolta.

Eka keikka kahden ja puolen vuoden sapattivapaan jälkeen realisoituvi LikeFestissä elokuun kakskasi nollaysi, Wäiski-jollassa Hakaniemen-rannassa. Valmistelut suoritettiin ihan yhtä lahjakkaalla säätämisellä kuni olis eilispänä keikkailtuvi. Tuomas Jalmari koki liikehtivänsä soundcheckin ajaksi kunnejonne toisaalle läppäriä hakemaan ja jätettiin siis basso tsekkaamatta.

Festin aamunkoina orkesterimme kohtasi yllättävää joviaalisuutta, kun lähipiirin ansiokas videotaiteilija Visa Romsi duunasi meille liikkuvaa kuvaa keikan rekvisiitaksi. Siitä suuret kiitokset herralle. Hail Chant soitti alkuillasta ja erinäisistä nestetasapainollisista ym. seikoista johtuen aikataulu meni kireäksi eikä videotaidetta keretty testaamaan käytännössä. "Pistetään kato kaikki valot kiinni ja huitastaan leffa pyöriin, sehän näyttää varmasti pirun hyvältä!" äimäilivät orkesterin visionäärit sulassa ideologisessa konsensuksessa, rhesusapinan jälkeläiset, työkaluja kenties käyttämään kykenevät kädelliset, jotka kollektiiviksi liittyä kokivat silloin kuus vuotta taannoin.

Ja kyllä. Video toimi kuin tauti, tämä oli yleisöstä vilpitönnä kantautuva message, selkeä kuin savumerkki. Hail Chanthan ei ole koskaan ollut akrobaattisen energisestä lavaesiintymisestä tunnettu ryhmä, joten liikkuva kuva toi rutosti visuaalista lisäantia. Hiukan pimeä oli vain lava. Ei nähnyt mitään, eli tietty ylimääräinen haastemomentti oli tosiasia. Tämän lie olisi jokainen vähän kätevämpi seppä haistanut etukäteen, ja jättänyt pari lavavaloa päälle. Ei me. Ja läppärin akku simahti siinä keikan loppupuolna.

Se tai mikään muukaan maailman asia ei haitannut ainakaan eturivissä raivoisasti elehtivää hahmoa. Liken bileissä tuttu inehmo, jokseenkin legendaariseen maineeseen kohonnut kulttuuripersoona pogosi antaumuksella ja perin omintakeisella tyylillä koko vedon ajan. Ja parin seuraavan niin ikään.

Vedettiin tasainen kattaus uusia ja vanhoja biisejä, taisi olla peräti neljä maailman ensiesitystä. Seuraavana päivänä valkonaamaisena ihmisraadelmana roudatessa muisti taas miksi tätä tehdään. Rok. Oli nastaa.

Seuraava keikka parin viikon päästä, Wäiskissä tämäkin. Siellä nähdään.

Korvessa kulkevi soittajan tie, baby!

2008-07-11T02:02:00.010+03:00

Meiän bändissä asioista keskustellaan rehellisesti painimalla (On the Rocksin keikan jälkeen puoli viideltä lumihangessa). Päätöksenteon mallina erittäin suositeltava, perinteikäs ja rehellinen kotimainen keino, jota soisi näkevänsä sovellettavan myös Arkadianmäellä. Eikä kuormita ilmastoa.

Meistä tuli ny helsinkiläinen bändi, näillä seutuvilla ei vissiin kovin monta semmosta olekaan. Uutta materiaalia on läjä, mutta treeniksen puute hidastaa hommaa hiukan. Vielä kun saatais armoitettu hra Basso tänne vitosen moccatsiinolattea litkimään. Täytynee lähteä hakemaan se pohjosesta, porolla päästellä susirajan taa ja suorittaa kemiläinen muilutus. Se se on (bändi)demokratiaa jos mikä.

-Kert Oja

Writer's Block

2008-02-04T17:43:00.000+02:00

Blogia päivitetään kun Hail Chant aloittaa toimintansa uudelleen.

Hyvää alkanutta vuotta!

Ajantasaisuus on mahdottomuus

2007-10-27T20:18:00.000+03:00

Tervehdys ihmiset

Täällä ei ole tapahtunut mitään pitkään aikaan, aika tehdä asialle jotain. Elämä on ollut viime aikoina kiireistä sukkulointia työelämän ja gradun pakerruksen välillä. Käväsin tutustumassa eristysalaan, oli nastaa kuule. Väkevää hommaa kaikki tyynni, selvisin vähillä vammoilla, vasurin etusormi tosin meinasi jäädä muistoksi tehtaalle. Ei onneksi jäänyt. Olis loppunut soittohommat siihen. Tosin vetihän Iommikin aika stydisti Sabbathin aikaan (ja edelleen) vaikka kaksi sormea sanoikin sopimuksensa väliaikaisesti irti miehen painaessa duunia jossain lihanpakkaamossa tai muussa teurastamossa. Muusikot näyttävät löytävän mielenkiintoisia työtehtäviä... Gradun työstö on hidasta puurtamista, mutta tieto siitä, että valmistumisen jälkeen on aikaa jälleen bänditoiminnalle luo motivaatiota työskentelyyn.

Treenattiin elokuussa ennen työkomennustani pitkä viikonloppu Jyväskylän rallien aikaan. Soli eri kivvaa sompailla rallien varikkoalueen läpi bluesöljy-pakkausten kera kohti Lutakon treeni-gulagia järjestysmiesten kysellessä vähän väliä hyvin epäluuloisena kulkulupia hippiretkueelta, jumalavita mitä touhua. Mutta pittäähän sitä ajella rallia, mihin sitä öljyä muuten sais tärvättyä. Joku rallikansan kekkonen kehotti meitä ystävällisesti hakeutumaan parturiin, suomalaisten taipumus välittää kanssaihmisten jouhista lämmittää sydäntä toella.

Saatiin treeneissä työstettyä aika massiivinen uusi biisi melko valmiiksi, uusia sävellyksiä alkaa olla pian levyllinen kasassa. Käytiin myös kolmen päivän tumujen jälkeen pyörähtämässä "piilokeikalla" paikallisen pubin jameissa, mikä oli melko surrealistista edellisen porukan kiskottua tunteella Pave Maijasen ikihittiä Lähtisitkö. Siinä biisissähän on kertsissä melko imelä falsettiulina siinä "sulle sukeltaisin helmen valkeaa-aa-a-aa-aaan" kohdassa. Me ei ikinä ylletä moisiin sfääreihin. Lämpesi yleisö meillekin todella kiitettävästi vaikkei Paven ikihittiä voikaan kukistaa.

Suunnitelmissa on siirtää bänditoiminta pääkaupunkiseudulle ja ukot samaan kylään, onnistuu tuo treenaus ja ns. vakava bänditoiminta paremmin. Toivotaan että suunnitelmat tulevat toteutumaan, asiathan ovat tällä hetkellä melko repaleisella tolalla. Asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä tavalla tai toisella.

-J.L.

Subconscious subtitles

2007-07-06T22:54:00.000+03:00

Ote serkkupoikani englanninkielisestä unesta.

It won´t hold, must fix it with jesustape.

Why do you call it jesustape?

Because it makes miracles.

Nerokasta.

Menneisyys on historiaa

2007-06-20T17:45:00.000+03:00

Gorbatshow.

Kesä tuli pulipuli ja on aika kirvoittaa lyhyt selonteko vastuunpakoilun täyteisestä aikakaudesta. Nythän on niin, että HC:n jyväskyläläistynyt puolikas (Koalalantio & Lautse) ovat ottaneet asiakseen heittäytyä akateemisen lopputyön edellyttämään tutkimuksen täyteiseen elämään. Lopputyötään tekee sarallaan bändin toinenkin puolikas (Joonas tosin otti ja valmistui jo).

Riemukkaan ja syväluotaavan tutkimuskauden keskeisenä tukipisteenä tapaamme päivittäin graduntekijäin tukipiirissä JKL:n yliopiston kirjaston kahvilassa. Siellä istumme iltapäivädiskon iloisessa ilmapiirissä ja pohdimme päivän polttavia kysymyksiä, pakolaiskysymystä ja -diskurssia, identiteettiä ja kirjallisuutta, vääriä valintoja, Ilokiven ruokalistaa, vasemmiston taantumusta, Nakkikeiton oikeaoppista maustamista, tissejä ja tulevaisuuden polttavia kysymyksiä - sanalla sanoen pakenemme varsinaista tutkimustyötä henkevän keskustelun alhoon. Laiskuus on ideointia.

Bändin hiljaiselo jatkuu mainituista syistä. Juvan korpi ei tule kokemaan tänä kesänä Jukolan veljesten sauna-kohtauksen reinkarnaatiota vanhemmuus-poliittisten kysymysten seurauksena. Uuden materiaalin tuottaminen etenee näin ollen hitaasti ja tarkka mutta ah niin ilmava suunnitelmamme seuraavan levyn tuotannon aloittamiseksi tämän vuoden puolella tulee toteutumaan yhtä varmasti kuin ydinsukellusvene Kurskin nosto aikanaan. Tuo kvartaalitalouden gulag - Lutakon piskuinen blues-treenikämppämme, saa pelastaa bändin luomistyön tämän kesän osalta. Keikkarintamalle palataan vasta uuden materiaalin kanssa. Tulevaisuus on futuurin perfekti.

Juhannus on ovella, tuo keskikesän juhla, jolloin kesäillan idylliä värittää humaltuneen hirvaan viehkeä örhentely, neitoset konttailevat ojissa kadonnutta piilolinssiään etsimässä, ilmassa tuoksuu palanut sauna ja juhannustaikoja tehneet nuorikot koettelevat kykyään muodostaa lause. Monet kertovat toisilleen, mitä ovat aina halunneet sanoa. Virhe. Uroutta todistetaan puukkohippasilla ja kansallista yhtenäisyyttä juhlistetaan snägärin turpaanvetokarkeloilla (koska naapuri kaatui pallogrilliin), lopulta kruunataan kuningasurpo. Ei silti masennuta.

Hyvää jussia tytöt ja pojat!

Kevään viimeinen hidas

2007-04-17T13:54:00.000+03:00

Jyväskylän Vakiopaineessa esiinnyttiin akustisesti, mikä poikkeuksellista. Keikkasetin kääntäminen sellaisenaan akustiseksi osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Ongelma ratkaistiin keräämällä Vakiopaineen settiin kavalkadi bändin rauhallisimpia kappaleita, rokkiosasto jätettiin pois.

Esiintyminen akustisesti oli antoisaa puuhaa, biisejä pystyi ja oli pakko lähestyä varsin eri lähtökohdista kuin normaalisti. Settiin sujautetut raskaammat kappaleet muuttivat luonnettaan siinä määrin, että tuntui soittavansa tyystin eri biisiä kuin nimen perusteella luulisi. Baarissa vallitsi hetkittäin harras tunnelma, muutama tyyppi sanoi silmäkulman kostuneen kun laulettiin joitakin biisejä neliäänisesti. Hatunnosto herra Bassolle joka viimein vaati itselleen mikrofonin.

Kiitos Vakiopaineen ystävälliselle henkilökunnalle sekä yleisölle. Hyvää kevättä, näkemiin.

Viva la Libertad!

2007-03-17T12:05:00.000+02:00

Ku on lenssu ruumessa ja kuumotta pijättää,

häätyy häätää pahalainen, pieksiä piru poijes!

Lueksin sairastaessa muutaman suomalaisen klassikko-opuksen, on ne synkkiä tarinoita, kiesus sentään. Suomalainen murre-valikoima on aivan loistava nykykielenkäytössä oppositioon jäävä aarre-aitta, ainakin siinä merkityksessä notta saa modernin retroisaa kepeyttä ja humööristä ulosannin ainesta käyttöönsä näinä post-modernin jälkeisinä pirstaloituneen kielellisen kollektivismin päivinä. Selätin flunssan ylläolevaa loitsua loihien, jonka ainekset varastin suoraan suomalaisen mytologian loitsuarkistosta - nakkasin siihen jop allitteraation, joka lisää luonnollisesti loitsun pyhää mana-arvoa ja auktoriteettia. Toteutuupa tuossa fonosemanttisen parallelismin ajatus myöskin, on noilla tavujen ja sanojen sonaarisella asulla selekeä yhteys merkitykseensä, niinko merkitsijän ja merkityn välinen äänneasun paradigmassa toteutuva liitto... Kaikenlaisia sitä on aikaa kipiässä päässä pyöritellä.

Pari viikkoa sitten käytiin Club Libertéssä Sydän, sydämen kanssa vetämässä shou. Baari on Helsingin Kalliossa, kannatan tutustumista. Päivä oli perjantai 2.3. herran vuotta 07. Tila on hyvä ja laitteisto kohdallaan, mukava henkilökunta. Jengiä saatiin vedettyä baarin täydeltä mikä oli mahtava juttu, kiitokset yleisölle. Keikkaan latauduttiin bändin sisäisellä biljardi-skaballa, mistä en tahdo puhua enempää koska en osaa pelata moista peliä kovin kaksisesti. Koalalantio vei voiton jälleen bändin suvereenina urheilumiehenä.

Keikka aloitettiin lykkäämällä kärkeen tymäkkä kimara grunge-rock-osastoa, mikä oli lähes kohtalokas virhe koska mehut meinasivat loppua kesken puolivälissä keikkaa. Harvoin on ollut paita läpimärkänä viidennen biisin kohdalla. Asia korjaantui bluesöljyn voimalla ja setin keskelle sijoitetulla parin kevyemmän biisin ajan kestäneellä rauhottumisella. Loppusetti oli rokkia kaaliin. Keikasta jäi hjälvetin hyvä fiilis.

Sydärit hevasivat tiukasti ja pitkään, eturivin immeiset hyvä jos housuissaan pysyivät. Kelpo meno! Libertéstä painuttiin yöhön ja aamulla kannettiin kamoja naamat valkoisina. Aijai sitä seuraavan päivän roudausta, se on joka kerran yhtä riemuisan elävöittävä kokemus!

Nyt puhallellaan kuukauden päivät ja esiinnytään seuraavan kerran Jyväskylän Vakiopaineessa la 28.4. Keikka on akustinen spesiaali, koitetaan keksiä jotain eri jehnaa kuulijain päänmenoksi. Saatiin tuossa intialaisia soittimia, niitä käytetään kenties Vakkarissa. Pitäs käydä vielä joku kolme askelta valoon -tyyppinen kirjekurssi jotta voitas tallata Beatlesin jalanjäljissä mystisen henkisyyden psykedeelista polkua (no pun intended), kun ei riitä drakhmat Intian ekskursioon...

Vakiopaineen keikan jälkeen ryhdytään valmistelemaan HC:n kakkosälppäriä jonka julkaisua on alustavasti kaavailtu keväälle 08. Keikkailu jää näin ollen vähemmälle, tai mistä sitä tietää, katellaan syssymmälä. Tehdään jokunen veto jokatapauksessa uuden matskun kanssa ennen julkaisua. On noita jo keikoilla soitettukin. Nyt parsaa pataan, hapankaalia soittimeen ja fiktiota kaaliin!

P.S. Dear enemys Illu & Tuomas, se verinen Tuppiskaba jäi tilanteeseen 16 meidän eduksi.

Sähkökatko tulossa

2007-02-25T15:15:00.000+02:00

"Akustinen kitara on ihmisen paras ystävä, jollei se ole koira ja goretex-asu", totesi eräs ystäväni. Ajatus on pätevä. Muutama sana saattaa aikaansaada yllättäviä seurauksia, väittää Austin opuksessaan How to do things with words.

Lie kysymys performatiivisesta puheaktista tai ei, tulee keväällä olemaan poikkeuksellinen akustinen keikka tai pari keski-Suomessa. Mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan biisit lähtevät akustisten sovitusten myötä kulkemaan. Sähköisen ja akustisen soittamisen ero on kuin lahnalla ja sillillä, fishististä metaforiikkaa viljelläkseni.

Hengittämätön olio - se on kuollu. Perjantaina tarjoillaan live-veto Libertessä, tämä totuttuun tapaan sähköillä, energialla ja intensiteetillä höystetty soppa. Sinne siis. Sayonara, sano Bondi ku japanilaista esitti.

Tuesday evening rocks On the Rocks

2007-02-06T18:42:00.000+02:00

Moro vaan!

Se oli männä tiistai kun käytiin pistoreissulla Helsingin On the Rocks -baarissa. Mukana oli luotettu keikkakaverimme Tuvalu. Tämä reissu oli siitä jännittävä, että tunnelma ennen keikkaa oli vähän epäröivä: kuinkahan jengi jaksaa valua tiistaina rokkikeikalle? Jaksoivat kiitettävästi, mikä oli riemukasta. Kohta on kerätty koko viikon päivät keikkasarjaan, sunnuntai ja maanantai ovat päiviä, jolloin keikoilla ei ole käyty, ehkä pitäs, jo mielenkiinnosta moista kokemusta kohtaan.

Rocksin henkilökunta oli mukavaa ja äänimestari loihti tukevat saundit tsekissä. Se loi varsin hyvän fiiliksen iltaa varten. Mun Gisbon osoitti omapäisiä elkeitä ja alkoi pätkiä tsekissä. Selvisihän sekin lyhyen kiroilun jälkeen, sähköissä oli pientä kosketushäiriötä. Vuan ei tuo haitannut keikalla.

Keikka lähti ku hauki rannasta, oli kerrassaan lepposa meininki. Jätkät soitti pirun hyvin, laulut toimi täysillä ja dynamiikka toimi. Ite sössin yhen soolosiirtymän mikä aiheutti tietysti raikuvan kiroilukavalkadin purkautumisen leipälävestäni, kuului kuulemma yleisöön asti. Ei se mtn. Jonsered loi nahkansa ja soitti keikan paljain jaloin. Väitti olevan hyvä ajatus, vaan steppaappa ite kymmenen pedaalin päällä ilman kenkiä, eihän semmoseen pysty ku fakiiri.

Tuomas oli hommannut uusia bassopedaaleja, mahtavia surinoita irtosi basson suunnasta. Miä tykkäsin. Mika totesi sairauden siirtyneen nyt jo basistiin. Meillä on tiukka kilpavarustelu käynnissä. Musiikin parhaaksi tietty.

Keikan jälkeen nopea vaihto, Tuvalu lauteille ja rokki soimaan. Tuvalu veti 3 biisiä tulevalta älppäriltään, tiukka meininki. Hyvän keikan soittivat. Laulaja Annina harjoitti puhdasta noituutta magneettikenttä-vimpaimensa kanssa, en tiedä laitteen nimeä. Tuvalun lopetettua suoritettiin nopea roudaus. Tuvalun Jussin rantasaunan kokoinen bassovahvistin oli mukava kantaa täyden baarin läpi. Kasvattaa luonnetta ja hauista. Onneksi hissi edisti projektia tuntuvasti. Tuvalu lähti ajamaan yön selkään, me jäätiin bäkkärille juhlimhan ku oli syytä.

Tiukan keikka-analyysin jälkeen antauduimme täysin palkein paskanpuhumisen jalolle lajille ja ihastelimme Joonaksen varpaita. Suunnittelimme seuraavan älppärin äänitys-ajankohtaa ja -paikkaa. Vaan ei päästy puusta pitkään eikä kukhan muista moisesta mithän.

Meiän bäkkärillä naiset viihtyy: Koalalantio ja Petra alias K-kaupan täti poseeraavat. Tais muuten olla ensimmäinen kerta kun bäkkärillä oli nähtävissä muutakin kuin rujoa mieskauneutta. Olihan se erilaista, yritettiin muka näyttää hyvältä ja puhua fiksuja. No se jäi säälittävän yrityksen tasolle. Realiteetteja ei voi paeta.

Joonas ja jääkaappi ystävystyivät, itse asiassa tuo kaappi oli kaikkien paras kaveri koko illan. Se houkutteli myös ulkopuolisia paikalle. Joku orvi tunki videokameran kans festeihin. Eihän se mtn, pitäisi vaan kysyä lupa jos meinaa kuvata, soosoo. Väitti olevansa YLE:n toimittaja, vuan ei sitä pressikorttia kuitenkaan löytynyt kysyttäessä. Siitä kimmastuneena meidän muskeleiset "turvamiehemme" puhuivat norjaa ja kalapaliikki oli valmis, Ahtisaarelaista diplomatiaa soveltaen sovittelimme tilanteen ja Aarne Tanninen sai jäädä istuskelemaan kunhan lupasi pitää kameransa kiinni. Kummallista sanon, kummallista.

Seuraava live-rykäys on Club Libertéssä 2. maaliskuuta, Helsingissä. Siellä seuraamme liittyy tuo kelpo ironhevi-retkue, Sydän, sydän. Tuu kattoon. Piis aut.

Uutissähkeitä ihmisyyden periferiasta

2007-01-21T17:25:00.000+02:00

Keikkoja peruutettu laman vuoksi stop. närästystä havaittu stop. neuvotteluita kesken, communication breakdown, positive thoughts, excuse-mes, breathe, lung, alsucral, rennie preferred, product placement, happiness - realty utopia - echoes stop.

Kesäinen treenikämppämme, tuoksu oli agraarinen tuulen käydessä oikeasta suunnasta. Maaseudun romantiikkaa, 5 rumaa miestä, lakeuksia, tikkataulu, hirvikärpäsiä, sata vuotta vanha puusauna. Ehtaa.

Viikon kuluttua on aika rynnistää On the Rocksiin todistamaan olemassaolo tosiasiallisena ilmiönä. Into on mieletön. Hail Chant on totta.

Subjectively yours,
Armas j. Satiainen

Demosessions in the Deep

2007-01-05T23:15:00.000+02:00

Jawohl. On puhuttava historiallisista tosiasioista vuoden lopulta 2006, koska historia meidät rakentaa ja lopulta fiktioksi asettuu. Tässä tapauksessa muuttujina on vielä epäluotettava kertoja sekä tosiasiallisen vastineensa kehnohko muisti.

Joku kyseli tämän päiväkirjan sisällöntuottajaa, kuka se on? Mielisairauteni, kieroutunut mielitekoni, hyvä ystävä. Ainakin tänäpäivänä. Päiväkirjan historiallista todentumista edeltävä prekarnaalinen vaihe sai alkunsa herra Sainion ajukopasta. Tarkoituksena oli, että jokainen bändin jäsen kantaa luovan kortensa kekoon jonkinlaisen tekstuaalisen merkitsijän muodossa vuoroviikoin. Näin sivuilla säilyisi aktiivinen elämä, jota satunnaisen kulkijan on hyvä hämmentyneenä seurata, kunnes jatkaa matkaansa päätään pyöritellen. Hyvillä ajatuksilla on tapana muuttaa olemustaan tuntuvasti ennen asettumistaan lopulliseen väliaikaiseen muotoonsa. Niin tässäkin tapauksessa.

Vaan demosessioista oli tarkoitukseni puhua - tahi kirjoittaa (helppoa kuin heinänteko). Joulun välipäivinä kansoitimme Kemin Deep-studion, tuttavallisemmin Rollen pajan. 3 päivää olimme varanneet nauhoituksia varten, ensimmäinen päivä valui pitkälti hiekkaan mystisten piuhademonien pureksittua muutaman olennaisen piuhan joiden sijainnin selvittäminen oli satojen, jopa kymmenien piuhojen viidakossa paha rasti jopa Derrikille (was). Touhu lähti lopulta käyntiin, ja tahti oli noin rolling stones siitä eteenpäin.

Söör Alakontiola - tuo kannujen Bielsebub - hoiti osuutensa jälleen nopeasti ja tunteella, komppi elää hiukan ja siinä taika live-meiningin tartuttamiseksi narulle. Rumpujen miksaamisesta keskusteltiin lyhyesti alan termeillä; "tomariin botnea ja haitsuun vähän homoa". Päiväkirjan arkistoista voi kaivaa esiin (pitkäsoiton) rumpumiksaamisen lyhyen oppimäärän, sitä aikoinaan lukiessani ymmärsin monia asioita joilla ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa.

Kitaroita ährättiin ansiokkaasti seuraavana, linja-fuzzin sulosointuja oli toki kuultu jo pohjien nauhoitusten yhteydessä (linja-fuzz pelasti erään biisin soolon, sen soittaminen silloin kun varsinainen rec-valo paloi oli täysin mahdoton tehtävä). Vaikeuksia aiheutti epätarkka viritysmittari, minkä ansiosta ensimmäisen illan kitarat menivät uusiksi seuraavana aamuna. Samba-karnevaalin mittaisen voimasana-kavalkadin jälkeen ryhdyimme hakemaan virettä korvavaralla, mikä luonnollisesti on tarkkaakin tarkempaa tinnityksen ja meluvaurion ansiosta. Viereisessä kuvassa kitaravire on saatu asentoon sex pistols ja Joonas on valmis kiirastuleen. Kitarat tulivat kohtuu nopeasti nauhalle vuorovedoin, ja siirryttiin lauluihin. Tuomas oli saksalaista salapoliisin luonteenlaatua ilmentäen hiippaillut studiolle salakavalasti aamukasilta vetämään bassot ennen muun porukan saapumista.

Laulut olivat siis Joonaksen kontolla lukuunottamatta Fall of living standard -biisin New kids on the block/Take that -henkistä herkkää mullikuoro-osuutta. Joonaksen toivoman viikon sijasta laulut vedettiin kolmessa tunnissa ja homma oli paketissa. Sessio oli helvetin leppoisa rupeama ja eteni jopa oasiksen poikia paremmissa fiiliksissä. Raakanauhaa kuunnellessa luulis että tuosta jonkun promon saa aikaiseksi, Tuomaksen taikoja odotellessa. Kakkosälppärille biisit varmaan mahtuvat kaikki. Sovitustyötä voi olla hieman edessä. Ainiin, neljä biisiä vedettiin.

Tässä kaikki tällä erää. Kiitoksia tutuille ja ystäville kohtaamisista Kemissä, kaupunki oli entisensä. Nähdään ehkä pohjoisen keikoilla. Ja teitä muita etelän ja keskiosan keikoilla, varmuutta kevään keikkojen lukumäärästä ei ole vielä toviin. Mahtava homma, on loppiainen, saa heivata tuon joulutähden varastoon taas vuodeksi. Tsau.

Peeäs. Kiitokset Mosesin pojille kannujen lainasta!

Jos olisin Simpsonin Jessica, ostaisin kaikille maksalaatikkoa

2006-12-10T15:24:00.000+02:00

Terehys ihmiset!

Joulu tulla jolkottaa ja tavarahysteria on hirmuinen. Suomi ostaa, syö, veisaa virsiä ja kauhistelee tammikuussa yleisesti kohonnutta rasvaprosenttiaan. Perinteet on mahtava asia. Saakohan kaupasta tofu-kinkkua?

Treenattiin viime viikonloppuna nauhalle aikomiamme biisejä lopulliseen alkutuotanto-muotoonsa ja ährättiin uusien raakileiden kimpussa. Oli se taas kelpo jehnaa, vaan oli energia vähän kadoksissa kun ei ollut esiintymistä pontimena. Tästä puheenollen, jouduimme perumaan tammikuulta kaksi keikkaa, joten alkuvuodesta soitetaan vain tuo Rocksin keikka. Ällös huolestu, maaliskuussa möykkäämme useassa taajamassa, jollei nyt kaikki mene yhtäkkiä päin persmusta.

Mika sai viimenään kehitettyä Juvan korkean paikan leirillä venäläisellä räpsyttimellä napatut kuvat. Sieltä löytyi melkoisen ehta isäntä-otos. Lisättiin se samantien Hail Chant promokuvastoon, on siinä niin aito heinäkenkäfiilis. Ehkä tämän kuvan johdosta vois alkaa suunnittelemaan koko tuotannon uudelleensovittamista hillbilly-komppeihin. Vaihtobasso ja mandoliinit peliin.

Tähän ehdottoman kehityskelpoiseen ajatukseen on hyvä lopettaa. Leppoisaa joulua.

Communication Breakdown

2006-11-28T13:31:00.000+02:00

Aika se mennä jolkottaa. Muistatteko vielä viimetalvisen Uusis-manian? "Sivulause on päälauseelle alisteinen, paitsi jos sivulauseessa esiintyy Uusis, jolloin päälause on sivulauseelle alisteinen." Neroutta. Mutta asiaan.

Keikkatauosta huolimatta jotain on saatu aikaan. Ensi viikonloppuna muutamme Lutakkoon, siis treenausta on luvassa kunnes sormet ovat veristä mössöä. Uusia biisinraakileita on syntynyt akselilla HKI-JKL mukava läjä, nyt pitäisi ryhtyä työstämään niitä eteenpäin. Joulukuussa käydään sitten hoitamassa seuraavan alppärin alkutuotantoa, eli nykästään biisien demoversiot narulle. Biisejä soittaessa ei oikein pääse niiden ulkopuolelle ja moni sovituksellinen idea voi jäädä syntymättä. Tiedä nyt sitten pääseekö niiden ulkopuolelle demottamisen kauttakaan. No voi ainaki fiilistellä himassa.

Ensi kevään keikkoja on myös alettu buukkaamaan. Lätkäisen tammikuun pistokeikat sivuille lähiaikoina. Kiirettä tosiaan pitää bändin jokaisella jermulla opiskelu-asiain kanssa, mutta aikatauluja on saatu sovitettua sen verran, että maaliskuussa tullaan todennäkien tekemään kunnolla keikkoja, sanoi meedio.

Back to the books, like pig in a cage on energy drinks.

P.S. Juice Leskinen R.I.P.

Suomen Turkkuse

2006-10-16T17:33:00.000+03:00

Masentavaa maanantaita ystävät.

Tässä lienee viimeinen keikka-raportage vähään aikaan. Nyt on nimittäin poikain käytävä velvollisuuksien kimppuun. Raiderissa lukee 2 lopputyötä ja 2 gradua. Niitä ei kai saa muuten kuin työstämällä raivoisasti parista kuukaudesta pariin vuoteen. Ihanaa lapset, sivistys on tärkeä asia. Sen vuoksi voi vähän nähdä vaivaakin. Keikkatauko kestää pari kuukautta, alkuvuodesta tehdään pari keikkaa ja keväällä niin paljon kuin ehditään ja luoja suo.

Lauantaina ajeltiin Turkuun. Nähtiin peura kahden metrin päästä, oli komean näkönen otus, tosin ei sitä kauan ehtiny tuijottaa kun vauhtia oli 110 km per tunti. Herra sorkkaeläin märehti atriaansa tyynesti ihan tien vieressä. Niitä ei kyllä helposti huomaa, varovaisuutta siis hyvä tiellä liikkuva lajitoveri. Keikkapaikkahan oli Päiväkoti, hyvä baari ja ystävällinen henkilökunta. Suosittelen lämpimästi. Lavan pystytys ja tsekit tapahtuivat hyvällä sykkeellä ja ehti nauttia virvokkeita ennen keikkaa. Tuomaksen basso oli vähän kehnossa jamassa, maadotus oli hajonnut. Onneksi kukaan ei kaatanut kaljaa pistorasiaan meidän keikan aikana.

Me alotettiin iltama joskus 23 paikkeilla. Mukavaa oli taas. Enhän minä muista juuri mitään itse keikasta, ei niistä yleensä muista kuin paloja, jotenkin se adrenaalilliini aiheuttaa semmosta. Saundit oli hyvät, monitorointi pelas hienosti ja jengiä valui paikalle. Baari tuli täyteen siinä setin aikana.

Illan les headline, Sydän, Sydän alotti joskus puoli yksi. Keikan aikana osa yleisöstä intoutui hurmokselliseen pomppimiseen. Tämän illan teemana bändillä oli nörtteys. Niin jos joku ei bändiä tiedä, heillä on joka ikisellä keikalla eri teema jonka mukaisesti pukeudutaan ja keksitään rekvisiittaa. Tämä oli ensimmäinen live jonka olen bändiltä nähnyt, tosi kova poppoo. Puheltiin tuossa muutamasta yhteiskeikasta tulevaisuudessa, bändien välinen kontrasti oli sen verran suuri, että yhteiskeikoilla säilyy musiikillinen mielenkiinto.

Söör jessöör, ristus kun oli kivaa. Runoilen taas kun kerkeän. Soronoo.

Aftermath

2006-10-02T22:53:00.000+03:00

Welcome to my head my sweet darling!
Would you like to take a little spin?

Lähetys jatkuu Jyväskylästä. Keikat on nyt kuitattu Pro poronkäristys tour 06:n osalta. Reissu oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä, kivvaa oli. Edellisessä pätkässä kerkesin jo tyhjentämään lyhyesti fiilikset Tornion osalta.

Minikiertue jatkui 28.9. Rovaniemellä bar Tivolissa. Baari oli erittäin leppoisa ja henkilökunta mukavaa. Siellä pidettiin pojista hyvää huolta, oli ruuat, juomat, iso bäkkäri ja nukkumapaikat. Puitteet olivat messevät ja lavalle talsiessa hyvä fiilis. Alotettiin setti biisillä Fall of living standard, tuohon oli reenattu jopa lyhyt a cappella intro kolmiäänisenä harmoniana. Se toimi kärkibiisinä hyvin ja päädyttiin vetämään ko. säfellys jokaisen keikan kärkeen. Tivolin keikka jäi historiaan ehkäpä tunnelmaltaan parhaana keikkana joka on tähän asti vedetty, siltä se ainakin lavalla tuntui. Keikan jälkeen käytiin kattomassa Rovaniemen baaritarjontaa. Siellä tuntu olevan juottola jokaisessa kadun kulmassa. Kylmässä pohjoisessa pitää olla etappeja jossa kulkijan lämmitellä votkalla tahi parilla. Käytiin myös katsomassa Lordi-aukiota. Se oli pettymys kun ei ollu satametristä pronssiloordia valettu keskelle toria pohjoiskorealaisessa hengessä. Yöksi majoituttiin Moses Hazyn kansitaiteilijana kunnostautuneen Ruston ja tyttöystävänsä Kristan luo. Se oli vähän levoton yö, univelka kirvoitti poikain keskustelun tason jossain vaiheessa käsittämättömän alhaiseksi hirinäksi. Kiitokset yösijasta!

Perjantaina jatkettiin kohti Kemiä. Illalla oli vuorossa bar Koodi, jossa nuorna miehenä tuli istuttua tunti jos toinenkin oluen ja tikkataulun parissa, sillon paarin nimi tosin oli Snooker. Siitäki jo kulunut paljon aikaa, ei paaria tunnista samaksi. Tässähän vanhenee. Koodin keikkaan valmistauduttiin varsin rokisti, eli painuttiin nukkumaan soundcheckin jälkeen. Paitsi Tuomas. Koodissa alotettiin puolilta öin. Mukava oli soittaa, lavasaundi toimi erittäin hyvin, kaiken erotti selkeästi, jopa stemmat tuli monitoroitua riittävän selkeästi esille. Koodin setistä en paljoa enää muista, paitsi että alotettiin Fall of living standardilla. Tämä ilta oli Joonaksen settilistalle pyhitetty. Progejeesus-värssymme Gentlemania keräsi kiitoksia yleisöltä runsain määrin. Tuo piisi näyttää saaneen sisuksiinsa aimo annoksen ylevää mahtavuutta, sen ovat osoittaneet kappaleen esitykset eri yleisöille.

Lauantai aamu pyhitettiin pitkälle unelle ja liikkeelle lähdettiin vasta myöhään iltapäivällä. Vuorossa oli Oulu ja bar Milou, minikiertueen päätöskeikka. Milou tuntui sopivan meille kuin joku johonkin, se on pienehkö blues-henkinen baari, jossa on varsin intiimi tunnelma ja hyvä valaistus. PA:n kanssa oli ongelmia siinä määrin, että puhelimia räpläsi puoli pändiä ja mietti mistä saada PA tunnin varotusajalla. Lopulta maaginen nappi löytyi ja homma toimi. Toivottavasti siinä napissa ei lukenut power tai on/off. Vedettiin kolmen minuutin tsekki ja juostiin ystäviemme Antin ja Even luo rauhoittumaan puoleksi tunniksi. Takaisin palatessa baari oli tullut täyteen, mikä herätti lämpimiä tunteita ja pientä hermostusta. Ensimmäinen keikka Oulussa ja sai soittaa täydelle baarille. Ekan biisin aikana sattuikin pieni kommellus kun Mika sai lyötyä Crash-pellin ständeineen nurin. Pelti kaatui tietenkin täyden kaljatuopin päälle ja jumalan käsi ohjasi kaljasuihkun muutaman sentin päähän sähköistä ja mun pedaalilaudasta. Hyvä säkä. Miloun keikalla bändin ja yleisön välinen vuorovaikutus oli kohdallaan. Yritettiin me parhaamme mukaan mokata keikka käyttämällä kahta eri settilistaa, yks biisi jouduttiin alottaan uudestaan kun minä soittelin tyytyväisenä eri kappaletta. Pöljä mikä pöljä.

Oulussa nähtiin vanhoja ystäviä ja puhuttiin suapoo aamuun asti. Paitsi kuski. Eilen sitten ajeltiin Mikan kanssa JKL:ään roudaamaan ja palautumaan. Oli vähän kummallisen haikea fiilis kun ei ollutkaan keikkaa illalla. Reissun päällä tehtiin myös suunnitelmia mahdollisen livedemon nauhoituksesta. Olis eri messevää nauhoittaa uudet biisit kertaotolla nyt kun ne ovat tuoreita. Studio-levytykseen meillä ei ole tällä hetkellä resursseja, joten HC:n kakkonen odottaa tulemistaan hamassa tulevaisuudessa. Jos saadaan tuo livedemo rykäistyä nauhalle, julkaistaan se jossain vaiheessa netissä ilmatteeksi.

Seuraava keikka on lauantaina 14. lokakuuta Turussa. Sinne rynnistetään Sydän, Sydän -bändin kanssa Päiväkotiin rokhaamaan. Tullos paikalle, josp sieluis onp turkkusis.

Pro poronkäristys tour 06

2006-09-28T15:48:00.000+03:00

Nunnuka-nunnuka.

Olemme tien päällä. Asemapaikkana Kemi, kohta siirrytään Rovaniemelle. Eilen vietettiin riemukas kuuden tunnin rykäys suomalaisen tieliikenneyhteisön osana. Hoppa on hyvä, sillä pääsee moottoritie-vauhtia. Tiiä miten tuonkaan sanan kirjoitusasu pitäisi olla. Hirviä matkan varrella oli vain yksi, eikä sekään jäänyt alle. Iso oli ja ruskea, eihän sitä kuski tietty edes nähnyt, hanslankari ilmoitti kohdalla että tuossa on muuten hirvi.

Keikka ol Tornion Kaupunginhotellissa, pubin puolella. Se oli jännittävä tilanne, kun meilllä oli stadion-luokan PA-systeemi ja paikan desibelirajoitus oli joku 80. No, saatiin kuitenkin soittotaso kohilleen ja painuttiin Keskus-Grilliin hampurilaiselle. Keikka alotettiin 23.30. Paikalla oli arviolta 30-40 henkeä, mikä riitti luomaan hyvän hengen. Keikka oli varsin vapautunut ja rempseä, vaikka rumpali keikkataltiointia purkaessaan löysikin muutaman adjektiivin jolla aktia voisi kehittää. Paikallinen nuoriso tuki kiitettävästi meidän ponnistuksiamme asettumalla parin auton voimin torikokoukseen paikan oven eteen kun meillä oli roudaus alussa. Se oli kiva kantaa vajaa satakiloisia PA-monstereita tuo ylimääräinen 20 metriä. Lihasvoima korvaa ponnistuksen.

Paikallisessa lehdessä oli pieni lehdistötiedote meidän lapin operetista. se oli Idols-Ilkan alla, josta oli jotakuinkin massiivinen juttu kuvineen päivineen. Nyt voi hyvillä mielin sanoa olleensa lähellä suomalaisia suuruuksia. Joo-o. Nhyt on aikha rynnisthää Laphin, nunnuka.

Keikkaraporttia

2006-09-11T20:22:00.000+03:00

Iltoja.

Viime viikonloppuna oli syksyn keikkaputken korkkajaiset. Soitimme Jyväskylän Ilokivessä Au Pairin ja Tuvalun kanssa perjantaina. Ilma oli käsittämättömän huono, pelkäsimme yleisökatoa. Jengiä valui paikalle reilu sata henkeä, mistä riemuittiin bändien kesken bäkkärillä. Me aloitimme iltaman kolmen vartin setillä.

Mahtavasta jännityksestä huolimatta keikka meni putkeen. Pientä kireyttä oli alkupään biiseissä, tilanne laukesi vähän kun huomattiin että osataan soittaa, vaikka välissä olikin viiden kuukauden keikkatauko. Erityisen hyvä meininki saatiin puhallettua uusiin biiseihin. Rehellisyyden nimissä kireää oli, kireää kireyttä.

Au Pair soitti kakkosena tulevan levynsä läpi, aika kippeitä rokkibiisejä olivat. Jokunen ihminen tanssi pöydillä ja pogosi lavan edustalla. Hyvä niin. Illan päätti Tuvalu, joka veti tiukan setin. Tuvalu on ehdottomasti parhaimmillaan livenä, erittäin jämäkkä yhteissoitto ja dynaamiset sovitukset takaavat mielenkiinnon.

Ilokivessä oli jälleen mukava soittaa. Tällä kertaa saundi-asia oli hyvin balanssissa, Salosen Esa takasi erottuvat saundit miksaajana. Yritettiin ottaa muutama poikabändi-henkinen promokuva keikan jälkeen. Eihän siinä tietenkään onnistuttu. Näytämme kaikki ylikännisiltä sekopäiltä. Ajattelin kuitenkin nykästä ne tuohon esille, sen verran mahtavat naurut ne kirvoittivat bändin sisällä.

Lauantaina oli vuorossa legendaarinen Rentukka baari. Hauskaa oli sielläkin, erittäin vapautunut tunnelma. Eilinen jännitys oli muisto vain, jos olisi yhtään rennommin soittanut, ois kitara pudonnut kädestä. Mukava oli myös huomata että Rentukkaan valui Ilokiven keikalta tuttuja naamoja. Vedettiin pitkälti sama setti kuin Ilokivessä, se on aina yhtä tuskaisaa kasata uusi settilista. Joku kävi pyytämässä keikan jälkeen että soittakaa Metallicaa. Höh, kuuntele levyltä. Viikonlopun setti noudatteli seuraavaa linjaa:

1. Building a monument
2. Man with a plan
3. For the great wheel
4. Underland
5. Rise of living standard
6. Grapevine
7. Gentlemania
8. Keeping my house clean
9. Fall of living standard

Rentukassa korvattiin Great wheel Resolutionilla ja Grapevine Headlongilla. Pääsivun kuvaosastolla on tuoreita keikkakuvia Ilokivestä. Uusien biisien tekstit ilmestyvät lyriikoihin joskus lähiaikoina. Seuraava keikka 27.9. Moro.

J.L.

Kuolema paljastaa hoitovirheen

2006-09-06T19:09:00.000+03:00

Nyt kun kesä mennyt on ja syksy saapuu, laulaa Donovanin Jason. Häpeällistä on tunnistaa moinen värssy vaan radiota ei päässyt nuori mies aikoinaan karkuun. Ja ala-asteen limudiskossa oli ah niin herkkiä rakastumisen ensimmäisiä kokemuksia kun kyseistä biisiä naapurin tytön kanssa tanssattiin. Terveiset hänelle. Nuori lempi se on vakava asia.

Käytiin poikain kanssa Juvalla soittamassa viikko. Jaa miksi Juvalla? Siellä on mahtava tila, johon meillä on erinäisiä yhteyksiä ja potentiaalisia hallintasuhteita tulevaisuudessa. Nepotismi ja perintö-käytäntö kunniaan. Ajateltiin myös, että roudaamalla backline keskelle korpea saamme rauhassa soittaa vuorokaudet läpeensä. Lähimpään naapuriin oli nääs kolme kilometriä matkaa. Tuli sinne silti poliisit.

Juvan jeppe-pollarit oli varsin ymmärtäväisiä ja leppoisia ihmisiä, ehkä positiivista suhtautumista edesauttoi se, että treenejä oli seuraamassa Veikko, Juvan kylänvanhin ja varsin etevä suupaltti. Entinen muusikkomies itsekin. Ja kova puhumaan itsekseen, khyl khyl.

Saimme sovitettua 6 tuliterää biisiä kuosiin. Noista pääsee nauttimaan syksyn keikoilla, tosin eihän tuo pitkäsoittokaan ole ollut pihalla kuin kolme kuukautta, ei pääse kerma happanemaan.
Pumppu yskähti käyntiin varsin hyvällä sykkeellä. Voisi sanoa ettei ole paremmin soitettu koskaan, se lupaa hyvää syksyn keikoille, joita on kertynyt mukava läjä soitettavaksi. Pääsee reissaan ympär Suomea ja väistelemään hirviä. Nähdään keikoilla.

J.L.

Älykkyyden riemuvoitto

2006-05-01T01:28:00.000+03:00

Toisinaan elämä tarjoaa parastaan: kohtaamisia voimajuomaa nauttineiden urpojen kanssa. Ehkä voisi nauttia olostaan, väistellessä ah niin miehekkäiden haivenhuulisten sankareiden terävää yhteisöhenkeä, mikäli kykenee suodattamaan kärpäsen surinaa muistuttavan ininän tietoisuutensa periferiaan. "Mikä hintti sinä oot", vaatiihan se tavujen muodostus sanaksi lähes utooppisen henkisen kapasiteetin. Evoluution tulos: toivottomuus.

Olipa kerran hyväntuulinen rokkari. Kauniista ilmasta ja vappuhengestä nauttien hän polki pyörällään pitkin katuja ajatellen syntyjä syviä. Saapui automaatille nostaakseen kapitaalia, jotta hyväntuulisuus olisi maksimoitavissa muutaman tuopin voimalla hyvässä seurassa vakiobaarissa. Pyörää automaatin vierelle asemoidessaan huomasi hän sivusilmällä yläpuolisen parvekkeen valloittaneet herrasmiehet. Ensi töikseen sankarimme väistyi kavalan olut-suihkun tieltä takavasemmalle. Herroista pienin, Suuri Yliäly, katsoi asiakseen jakaa vappumieltä kaiketi köyhältä vaikuttavan rokkarin suuntaan.

-Jos haluat tarjota ryypyn, ilmoita ensin, jotta ehdin aukaisemaan suuni.
-Mikä hintti sinä oot? Hä s****na!
-Höm, en vähimmässäkään määrin. Muttei homoseksuaalisuudessa ole musta mitään pahaa.
-Muista isänmaa v***n h**o!

Viaton kokijamme astui automaatille tarkastellen yläpuolella vallitsevaa säätilannetta aktiivisesti. Kuurosateen vaara oli akuutti. Sieltä kuului kiihkoilun ääniä, Suuri Yliäly pyrki parhaansa mukaan jakamaan juhlamielensä kätyriensä kera:

-Kaadetaan kaljaa sen pyörän päälle s*****a ja kun se tulee tuosta automaatilta, kaadetaan kaljaa sen päälle hä. V***u, näytetään sille mistä suomalainen mies on tehty!

Kaverinsa eivät innostuneet Suuren Yliälyn nerokkaasta suunnitelmasta. Kokijamme siirtyessä takaisin pyörälleen, haaskasi Suuri Yliäly loputkin kaljastaan yrittäessään tavoittaa nestemäisellä olemuksensa merkitsijällä protagonistimme häilyvää eksistenssiä. Ohihan se meni.

-Mä en todellakaan oo noin paljon ryypyn tarpeessa!
- Haluakssää turpaas, kyllä meiltä irtoaa!

Tässä vaiheessa parvekkeella oli neljä haivenhuulista isänmaamme toivoa. Suuri Yliäly oli edelleen ainoa puhemiehen roolia ylläpitävä hahmo. Nuorukainen jatkoi sankarillista vaahtoamistaan kunnes rokkarimme habitus liukeni hitaasti taivaanrantaan. Suurenmoista sankaruutta ja talvisodan hengen posttraumaattista reinkarnaatiota osoittaen nemesiksemme, Suuri Yliäly, isänmaamme suojelija, haastoi riitaa yksinäiselle rokkarille parvekkeelta, neljän ystävänsä keskeltä. Jotenkin elävästi heijastuu ajatukseni verkkokalvolle kuva räkänokasta joka huutelee rivouksia äitinsä helmojen turvista. Kokijamme sai oluensa ja kansamme mentori, Suuri Yliäly, jäi parvekkeelle valelemaan tovereitaan aattellisella hengellisyydellään, hiomaan filosofisen retoriikkansa terää entistä viiltävämmäksi ja odottamaan sitä siunattua päivää, jolloin kivekset lopulta laskeutuvat.

Tämä opettavainen iltasatu on pyrittu esittämään poeettisena kokonaisuutena, jolloin kertojan luotettavuus ja henkilöhahmojen suhde aktuaaliseen maailmaan on alati kyseenalainen.

-J.L.

Tietokone on ystävä

2006-04-14T13:16:00.000+03:00

"Joonas, minä olen hyvin irstas mies."
Vaikka arvoisan tuottajamme tietämys ja visiot ovatkin olleet korvaamaton lisä miksaustyössämme, täytyy herran kunniaksi todeta myös kerrassaan hieno kunnostautuminen Phil Spectorin vetisissä jalanjäljissä.

Se on nyt valmis perkele. Niin levy kuin miehet levyn takana. Eipä sillä, tämä on ollut äärimmäisen antoisa kokemus. Ja se, mitä tämä projekti on ainakin allekirjoittaneelta ottanut, on korjattavissa parin viikon HC- pimennolla sekä tuhdilla Energyn kuuntelulla. Uusia piisejäkin on taas mahtunut syntymään. Se on jo sikäli hienoa, että sävel-idean muuntuminen materiaksi on mielestäni elämän hienoimpia kokemuksia. Mystistä, mystistä. Uudesta levystämme en osaa sanoa juuri nyt yhtään mitään. Olo sen suhteen on alati ailahteleva ja maanis-depressiivinen. Sen ulko- ja yläpuolelle on vielä tässä vaiheessa kovin hankalaa päästä.

Unohdin pistää kansiteksteihin suunnitellun maininnan helvetillisestä sodastamme tietokoneiden kanssa levyntekomme eri vaiheissa. Tilanne meinasi kärjistyä vielä loppumetreillä. Outoja kapistuksia. Tai no en minä niistä juuri muutenkaan mitään ymmärrä, tekivät sitten omia ratkaisuja tai eivät. Kohta kun klikkaan oranssia Publish Post- laatikkoa, pitäisi tämän tekstin ilmestyä kotisivuillemme. Kuulemisiin.
Joosai

Lauantai klo 14

2006-04-08T14:22:00.000+03:00

Päiväkaljaa ystävät! Nyt ovat chanttarien rumpalimään ja kitaristi hyvillään. Levymme premaster antaa varsin voimakasta kuvaa onnistuneesta debyytistä. Kävimme eilen tsekkaan Soul Tattoo bändin operetin 68:ssa. Oli aivan käsittämättömän hieno keikka. Samuli Laiho on epäilemättä Suomen parhaita kitaran väärinkäyttäjiä ja rytmiryhmä on helvetin skarppi. Laulajaherra intoutui roikkumaan katosta ja veti raakasti lavalta naama edellä lattiaan, useita kertoja. Mahtaapas olla herralla kylki kippeenä tänään. Rok!

Tuottajamme, Riku The Great soitti Cerubi orkesterin tulevalta pitkäsoitolta useamman maistiaisen. Sehän aiheutti rytmihäiriöitä. Erittäin hieno levy on tulossa Cerubilta, sen voin luvata jo tässä. Jah tästä sitten tykitämmä yhessä syksyllä runsasta musiikillista sinfoniaa yhteiskeikkojen muodossa. Siinäpä kieroutunut kattaus: Cerubi & Hail Chant! Jatkamme tästä. Ja nokkela lopetus tähän.

Jaakko

Tiistai 28.3. 06 17.57

2006-03-28T17:58:00.000+03:00

Tervehdys ystävät! Viikonlopun keikkarupeaman uuvuttamat chanttarit ovat koisineet ansiokkaasti pari päivää. Nyt energiataso alkaa olla normaali, levylautasella soi Zachariuksen tuorein lätty ja pakkaan kirjahyllyä muuttolaatikoihin. Joskus sitä kokee paatunut pessimistikin olonsa varsin rauhalliseksi ja toiveikkaaksi. Tämä johtunee viikonlopun hyvistä keikoista.

Erityisesti nautin Vakiopaineessa vedetystä keikasta, väkeä oli mukavasti ja henki hyvä. Paikalle oli vaivautunut useampi meille tuntematon ihmislapsi, kiitokset mielenkiinnosta. Putosi se musiikki ilmeisesti heillekin, meiningistä päätellen. Erityiset kiitokset ansaitsee myös vannoutunut kannattajamme, massiivisen faniklubimme puheenjohtaja, ystävämme Heikki, joka jeesasi meitä koko viikonlopun hyvällä sykkeellä. Mies körötteli toisen auton Kuopioon, kuvasi keikan, ajoi takas JKL:ään ja kuvasi vielä Vakiopaineen vedon. Hail Heikki!

Tämmönen oli Vakkarin setti:
1. I´ll play with myself
2. For the great wheel
3. Occasional moment of clarity
4. Man with a plan
5. The inevitable breakdown of the great mandolineman
- Ja tässä sitten perkussiot ja akkarit pois lavalta ja sähköt kehiin -
6. Resolution
7. Britti Nykin yössä (uutukainen biisi, ei vielä nimetty)
8. Headlong
9. Underlands
10. Grapevine
11. Keepin´ my house clean
- Encoren vaativat ihmiset -
12. Papered

Levymme valmistuminen alkaa näyttää pikkuhiljaa tosiasialta. Nyt on aika ryhtyä kansitaiteen kyhäilyyn. Julkaisu tapahtuu sitten kun levy on kourassa, kevään mittaan. Iisisti vaan, ystävät, kyllä se sieltä tulee. Putkisen Jukka alias Pukowski on taikonut hienon saundimaailman lättymme musiikillisiin kerrostumiin. Kokonaissaundi alkaa kuulostaa omaan korvaani helvetin hyvältä, tässä toinen syy rauhalliseen ja optimistiseen mielentilaani. Eiköhän tämä ole huomenna historiaa kun arjen riemut hyökyvät jälleen ylitseni tsunamin tavoin. Rauhaa.

Jaakko

Kuopiosta palanneena

2006-03-25T13:45:00.000+02:00

Halloo. Ei saatu kalakukkoa. Keikka oli messevä, häiritsevä pieni tekijä oli yleisön vähäisyys. Keikkaa saapui diggailemaan noin 15 ihmistä, kuulemamme mukaan agenttijatsi-groove hirvet Nieminen & Litmanen olivat keikalla Henrys pubissa. Söivät meidän leipämme, ruojat. Mutta mukava oli soittaa, saatiin yleisön kanssa hyvä yhteys luotua. Eräs biisi täytyi kylmästi aloittaa erään herran pitkänpuoleiseksi venyneen kysymystulvan päälle. Se on hyvä että mussiikki kiinnostaa. Nyt painumme Vakkarin kautta Lutakkoon rykäseen pikaiset sähkötreenit. Illalla jaamme setin akustiseen ja sähköiseen maailmaan. Vakkari, ollos siunattu!

Kaikissa meissä asuu pieni Stevie Wonder

2006-03-24T13:37:00.000+02:00

Teippiä sormissa, turvonneet ulokkeet vereslihalla, tuskan irve. Se on raskasta tuommonen 10 tunnin treenaus. Antaskohan ne förskottia, pohtivat vähävaraiset sankarimme kuivaa kurkkua valitellessaan. Yöllä todistimme uskomatonta funk-tanssia, rumpalimme Söör Aakoo riehaantui The Meters -bändin tuotannosta. Se oli rajua se. Tuli Wonderin Sepe mieleen varsin elävästi. Nyt suuntaamme Kuopioon, savon sytämmeen. Khö, puhukko nää savvoo. Akustinen iltama, voiko sitä enemmän munasillaan olla musiikillisesti?

Hail Chant

2006-03-13T17:56:00.000+02:00

TUOTTAJAN KYNÄSTÄ

Kesällä 2005 otin haasteen vastaan. Koko produktio lähti yhteisistä päämääristä keskustellen sekä biisien sovittamisesta Hail Chantin treeniksellä. Siitä tähän hetkeen.

Miksaukset ovat sujuneet hyvin. Ja tämä ei ole kovin tavallista sellaisissa projekteissa, joissa minä olen mukana. Koposen kanssa ollaan väännetty namiskaa antaumuksella ja jälki on eritoten ´Keeping my house clean´-kappaleessa sen näköistä. En tiedä mitä studiovelho Koposen päässä liikkui, mutta tunnuimme olevan yllättävänkin samaa mieltä esimerkiksi rumpusaundeista kaikkien instrumenttien vähintäänkin lievästä yliajosta. Mielestäni olemme jo tähän mennessä saaneet hienot suuntaviivat siihen mitä varsinainen platta tulee pitämään sisällään. Olemme onnistuneet, myös Jasun ja Joonaksen myötävaikutuksella, luomaan Hail Chantille uudenlaisen kokonaissoundin. Tästä on hyvä jatkaa, koska julkaisu tulee olemaan vasta ensimmäinen sellainen tälle bändille. Seuraava haaste hailchantilaisille on muokata samanlainen soundi livetilanteeseen. Overdrivet bassoon, Big Muffia kitaroihin ja kunnon putkikamat. Että näin.

Erityisen tyytyväinen olen Koposen ammattimaiseen työskentelyyn. Tällä tarkoitan sitä, että mies tuntee koneet ja plugarit, joiden kanssa työskentelemme. Ei tarvitse arvalla kokeilla mitään ja kaikesta tiedämme kohtuullisen tarkastikin, kuinka se ja se soundi tulee reagoimaan esim. varsinaisessa masterissa. Työhuoneellani väänsin "vasemmalla kädellä" Kiipparin mp3 -versiosta masteroidun wave-filen ja totta ristus kun toimi! Nyt tiedetään taas lisää. Lauluja lujemmalle ja jänis-kettu-delayta perään, niin alkaa homma toimia.

Toiseksi, olen myös tyytyväinen leppoisaan, kiristelemättömään meininkiin. Jasun ja Joonaksen kanssa päihtyessä Sture Jazz Klubilla, ei tullut mieleenkään, että voitaisiin enää onnistua pilaamaan äänitettä. Ihmisillä, joilla on edes hiukka samaa näkemystä siitä miltä kitaravetoisen pop/rockin tulee kuulostaa radiopäämausteilla ja TSOOL-näkemyksellä, ei pelkästään ole hyvät mahdollisuudet menestyä, vaan myös heidän kanssa on loistava työskennellä.

Kirjoitan tuonnempana lisää. Seuraavaksi jatkamme Koposen kanssa tällä viikolla. Siihen saakka, rock, Hail Chant!

Rikhard Niemelä

Naiset ovat kauniita

2006-03-07T12:16:00.000+02:00

Viime viikonloppu oli todellakin rajua miksaamista, julkaisupäivä lähenee jatkuvasti. Olemme huudelleet optimistisesti eri medioissa levymme julkaistavan maaliskuussa, vaan näyttää siltä, ettei aikataulu pidä kutiaan. Julkaisu siirtyy myöhemmälle keväälle. Musiikkia on kuitenkin mahdollista testailla Kuopiossa ja Jyväskylässä maaliskuun lopussa (24. & 25.3.) vedettävillä keikoilla.

Miksausta Torpedo Soundsin tiloissa
- Leadlaulu kaipaa delayta c-osan siirtymään.
- Joo, katos mulla on tämmönen ihan mahtava plugari-delay.
Jukka taikoo delayn ruudulle. Siinä on mm. ketun ja jäniksen kuvat, sekä useita nappuloita.
- Hei, käytetääs nyt jotain asiallista laitetta.
- Ootas nyt, tää on hieno vehje.
Truth -kaiuttimista helähtää todella kipeitä surinoita, säksätystä ja pörinää. Pojat kuuntelevat suut avoimina, kunnes oivallus iskee. Älämölöä ja huutoa.
- Kylläkyllä!
- Ehkä parasta delay-saundia ikinä!
- Jeesuksen toinen tuleminen!
- Kuningas kettu-jänis, mikä delay!
Näin sankarimme saivat jälleen syyn elää, iloita ja korkata kuohuviinin (siihen laadukkaampaan ei ollut rahaa). Tämä on vakava asia.

Otsikointi noudattaa jälleen rakkaalle päiväkirjallemme ominaista logiikan puutetta, eihän mikään yhdistä sitä tekstiin. Naiset ovat kauniita, huomasin sen, tänäänkin.

Jaakko

Pölli on paras.

2006-03-05T17:27:00.000+02:00

Tere. Poijaat (eli Jukka, Riku, Jasu ja Joonas) on tehneet reipasta miksaustyötä viikonloppusen verran ja levyn julkaisu on taas vahvasti puolen askeleen verran lähempänä. Vaikka muusikon retkaleen haasteisiin kuuluu mm. pidättäytyä korkkaamasta päivän ensi olutta ennen kello kolmea, oli toimivien rumpusoundien ruuvaaminen kynsinauhoja verestävää touhua koska se on kuitenkin tämän homman ydin ja atomi. Sattuipa myös löytymään jokunen pelonsekaisia riemun tunteita herättävä efekti, joita ei takuulla maltillisesti tulla käyttämään.
Annikki Tähteä emme ehtineet sturen jazz-klubilla kuulemaan, mutta kansallis-romanttisesta tulkinnasta emme silti jääneet vajavaisiksi. Se on nimittäin vähintäänkin herkkää touhua kun arvokkaasti rypistynyt papparainen kera hampaattoman suun vetää kuiskausta hiljaisemmalla pihinällä Olavi Virtaa.
Nyt on siis hyvänä päivänä pitämäni sunnuntai ja ne lepäävät jotka eivät pode. Tähän joku nokkela lopetus.
Joonas

Yesterday, I shaved the boys...

2006-01-31T15:38:00.000+02:00

Viime viikonloppuna treenasimme ankarasti. Vieraileva marakassi-virtuoosi ryhditti musaa ja sijoitteli vahvistimien volume-potikat uuden soittokämpän idylliin sopivaksi. Vanhan kämpän olivat jo kaupungin imagokonsultit purkaneet, täytyi saada arvokkaan keskustatontin koristeeksi lasipalatsi trendikkäille kaupunkiasujille. Onneksi Lutakon säilyttivät.

Keikkarintamalta uutisia. Hail Chant soittaa maaliskuun 25. päivä Jyväskylän Vakiopaineessa. Keikka tullaan soittamaan hieman riisutulla arsenaalilla. Kuten Vakiopaineessa käyneet tietävät, ei baari kestä kovin suurta volumea ilman saundin totaalista puuroutumista, joten Hra. Alakontiola käyttänee keikalla perkussioita rumpusetin sijasta. Joonas käyttänee akustista kitaraa. Vakiopaine toimii luultavasti intiiminä keikkapaikkana helvetin hyvin. Sinne siis, pojat ja tytöt, kuuntelemaan hienoa musiikkia ja jo legendaarisen maineen saavuttanutta välispiikkiemme kielellistä ilotulitusta.

Jaspe

Taittokulma 52?

2006-01-24T22:04:00.000+02:00

Vallila, tuottajamme nukkuu sohvalla:

-Joonas hei!
-Hä?
-Tuu soittaan, saundit o ruuvattu...

(tuottaja nostaa päätään sohvan pohjalta)
-Jätkät hei, tää homma menee niin, et se taittokulma pitää olla 52. Tajuutteks te?!
(me revetään hysteeriseen nauruun)
-Ihan oikeesti 52, v***u jätkät nii se menee! Uskokaa mua, 52!
(nukahtaa taas)

-Mistä se puhu?
-Emmä tiiä

Joskus tietämättömyys on siunaus.

Jaspe

Uutta vuotta, kirvesvartta!

2006-01-17T11:11:00.000+02:00

Se otti ja vaihtoi vuoden, ajanlasku ja maailmankaikkeus. Kävimme Kemissä itse kukin tovin jouluja viettämässä (paitsi Joonas), siellä oli mukavata. Pyytelivät keikalle, mokomat. Oikeassa olivat, täytyy hoitaa hippiretkue pohjoiseen parille keikalle kevään aikana, mikäli aikataulut antavat periksi. Jos eivät anna, koetetaan Aawastockin järjestäjiä viskata pitkäsoitolla, jos sinne pääsis soittamaan, ei tarvitsisi roudata koko backlinea Jyväskylästä asti. Voi sitä riemun päivää!

Kävin viime viikolla Joonasta moikkaamassa Helsingissä, tuolloin hoidettiin myös pitkäsoiton loppuäänitykset Vallilassa. Studio oli leppoisa ja jälki hyvää. Tekniikkademonien hetkellistä poissaoloa ihmeteltiin ja juhlistettiin, kunnes raitoja perattaessa Jukan kone sanoi sopimuksensa irti. Noh, vika ei ollut jättimäinen, mutta varaosia ei ollut käsillä. Onneksi musiikki oli ulkoisella kovalevyllä, tämä ja äänikortti sekä epämääräinen kokoelma vitkuttimia reppuun ja ystävämme Miksan luo rukoilemaan, että hänen koneensa tehot riittäisivät pyörittämään projekteja. Riittihän tuo. Nyt levymme on Torpedo Soundsilla "Koposen" hellässä huomassa miksattavana ja masteroitavana. Pitkäsoiton deadline on helmikuun lopussa, joten nauha saadaan pihalle maaliskuussa, ellei sitten...

Rumpalimme Mika lähetti pitkän ohjeituksen siitä, kuinka musiikkia tehdään. Tässä tuo yleishyödyllinen ja ratkiriemukas teksti, se palkitsee lukijansa!

Jaakko

Rumpujen miksauksesta ja soundeista

Teesit:

1.§ Luottakaa Koposeen rumpusoundeissa, se on osaava heppu.
2.§ Kuunnelkaa Rikua ideoissa, sillä on korvaa etenkin rajumpiin biiseihin
3.§ Miettikää, kuulostavatko rummut teidän mielestänne hyvältä, perstuntuma on tärkeämpää kuin ekspertiisi
4.§ Palatkaa kohtaan 1.

Yleistä:

Muistaaakseni rumpuraitoja on reilusti, kymmenkunta kappaletta: basarissa kaksi, virvelissä kaksi, tomeissa omat, haitsussa oma, kaksi overheadia sekä kaksi ambienssi eli tilamikkiä. Voi olla muitakin. Rumpusoundit rakentuvat näiden yhteiskäytöstä. Kuten kuvitella saattaa, näistä on taiottavissa melkoinen määrä erilaisia sävyjen yhdistelmiä, kun käytössä on ekvalisattorit, kaiut, kompressointi ja limitointi. Kannattaa pitää järki kädessä. Muistaakseni perussoundit on aika hyvät, joten kannattanee keskittää huomio pariin perusjuttuun, jotka ovat tymäkkyys (basari), napakkuus (virveli) ja sointi (ambienssit ja overheadit).

Lähtökohtana pitäisin sitä, että rummuissa tulee olla herkkyyttä, jytinää (botnea) sekä tilaa eli ilmaa. En tiedä onko kaikkea mahdollista saada; se selvinnee kokeilemalla. Kannattaa siis kuunnella miksausvaiheessa rumpuraitoja erikseen ja yhdessä, jotta saisi kuvan siitä, miten erilaiset mikit vaikuttavat rumpusetin kokonaissointiin. Jos esimerkiksi haluaa basariin terävyyttä(atakkia), niin lyöntikalvon mikkiä kovemmalle, jos sointia, niin sitten resonointikalvon mikkiä. Koponen tietää nämä jutut. Tehkää kuitenkin rumpuihin kunnon pohjamiksaus ennen kuin alatte kuunnella muita soittimia, ette kuitenkaan ehdi palata niihin myöhemmin. Olen tietenkin hyvän rumpusoinnin takana, koska olen ne itse soittanut. Kuunnelkaa raitoja erikseen ja hiplatkaa eq:ta, pelteihin kuulautta, basariin jytinää (kompressori), virveliin kiinteyttä (ettei se soi tahi pärise liikaa).

Rummut saaavat noin yleisesti ottaen kuulua meidän musiikissamme. Ei niitä tietenkään häiritsevän kovalle tartte laittaa, mutta koska ne on soitettu ilman klikkiä ja jokseenkin epätarkasti, on kaikki jälkeenpäin niiden mukaan äänitetty (kaikki muu) vielä epätarkempaa, koska päällesoitto heittää aina vähän. Ne ovat siis tietyssä mielessä tarkimmin soitetut. Toisaalta on niin, että kun rummut alkaa laahata tai kiihdyttää, muut tekevät sen hiukan jäljessä, jolloin erheet ei erotu niin selkeästi, kun muut soittavat temmollisesti oikein (vähän niin kuin kuminauha, meikä vetää mutta yhteys ei katkea) ja ikään kuin loiventavat rumpalin virheitä. Eli rummut esiin, siitä tulee musiikkiin ryhtiä, mitä ei aina laiskojen valkoisten miesten musiikissa ole, mutta mikäli homma kuulostaa pahhasti epätarkalta kannattaa kokeilla esim. haitsun (peltien) laittamista pienemmälle.

Mielestäni meillä on tässä kaksi erilaista biisiperhettä, joille voi karrikoiden rakentaa hiukan erilaiset saundit. Ensimmäinen porukka kaipaa jytinää ja kulkevuutta, pumppausta (kompressori), ja näissä basarista ja virvelistä ja saundeista ylipäätään pitäis saada mahdollisimman isot ja ilmavat (tyhjä tila esiin). Mämä biisit ovat 1. Man with a plan, 2. Keepin` my House Clean sekä 3. The Underland. Toisessa porukassa tärkeämpää on jonkinlainen Haur`aus ja herkkyys, kuulauskin kenties. Näissä saa omasta puolestani olla sihinää, eloa, heiluntaa, elämää siis. Näihin ei liikaa kompuraa, ettei henki katoa. Ja biisit ovat: 1. The inevitable breakdown of the great Mandolineman, 2. Papered sekä jossain määrin Grapewine. Tuo viimeinen on vähän rajatapus, Intro ja Outro isoja, välihässäkkä ilmavaa ja selkeää. Tässä on yleiset lätinät, alla on vielä lyhyet huomiot kaikista kappaleista, ja mitä niissä voisi rummuille tehdä.

Papered:
1. Säkeessä rummut saa leijua taustalla, mutta 1. kertosäkeestä lähtien ne voisivat olla täysipainoisesti mukana. Tälla tavalla kappaleeseen tulisi rakennetta ja sitä draaman kaarta. Loppuun voi vielä tehdä pienen nostatuksen volumeen, jotta siihen tulee tehoja. Toisaalta ne tehot on soitossakin, joten ei välttämättä tarpeen. Etenkin kertsissä basari ja virveli saa erottua; countrissa puujalkakompin on tapana erottua ja luoda musiikkiin se countrille tyypillinen poljento, countrin henki niin sanotusti yankee doodle.
Poistot:
Poistetaan kaikki haitsuniskut alusta siihen saakka, että rummuilla tulee kolme tomi-iskua (tum tum tum) ja että musa lähtee virallisesti käyntiin. Kertsin jälkeisistä tauoistakin ne voisi ottaa pois, mikäli se on mahdollista.

Mandolineman:
Tässä kappaleessa on tärkeää saada rytmiin osoittimia sen painosta. Rummuissa nämä painot on basarilla ja virvelillä, ne pitää tahdin koossa. Eli ne esiin. Kulkevuus sen sijaan on komppipellin hjiplauksessa, jonka kohtalosta en ole aivan varma. Mikäli se ja Joonaksen näppäilykitara ei ole aivan tarkkoja suhteessa toisiinsa, on ehkä syytä pudottaa komppipeltiä, ettei mussiikki kuulosta liian sekavalta. Tällä saamme ehkä selkeyttä säkeeseen. Virvelin mattomikki voi olla hiukan muita biisejä kovemmalla, koska siellä on kohtuullinen määrä ”haamuiskuja”, jotka saavat erottua. Rytmimunan voi heittää hevon perseeseen, siis jos Hepo on paikalla, tai sitten sen voi monistaa kahdelle raidalle ja sijoittaa ne panoroinnissa äärioikealle ja –vasemmalle siten, että se juuri erottuu. Kuulautta sointiin, luonteva kuin hiekkatie sateen jälkeen.
Poistot: Rytmimunaa ei tule toisen kertosäkeen jälkeen lainkaan. Haitsun polkemista ei tule hiljaiseen väliosaan.

Grapewine:
Introon ja Outroon lisää räkää ja roisketta, ison maailman soundia, basari esiin. Säkeeseen (koko väliosa) tasapainoa; katsokaa että kanttilyönnit ja komppipellin yksittäiset lyönnit erottuu. Tässä kappaleessa voi mielestäni olla hiukan homoa rumpusoundeissa, sellaista konsan soundia, voisi sopia tuohon väliosaan. Toinen vaihtoehto on kaiuttaa hiukan enemmän rumpuja (tilakaiku) kuin muissa biiseissä, etenkin virveliä ja muuta settiä, basaria ei tarvitse. Mielestäni helistin kyllä kuljettaa hommaa, mutta sen voisi laittaa soolokitaran kanssa eri kaiuttimeen äärilaitaan, tai ottaa mukaan vasta outroon (ennen laulun alkua ja laulun jälkeen.).
Poistot:
Intron jälkeen täyshiljaisuus.

Man with a Plan
Tähän kappaleeseen ottaisin mieleläni niin isot rumpusoundit kuin mahdollista, ja rummuilla korostunein osa, mitä meidän biiseihin tulee (rummut kovemmalla kuin muissa biiseissä). Heviä, Musea, Raskautta. Basari jyrisee ja jytkyää, lätisee ja lähkii, kuten muukin rumpusetti kokonaisuudessaan. Tämä on mielestäni paras biisimme ja sikäli helppo miksattaava: tuhti ja tukeva. Rumpuja voi kompressoida tässä kappaleessa enemmän, jotta siihen tulisi sitä pumppausta ja muhkeutta. Kaiutusta kannattaa harkita myös. Lehmänkello erottuu erottuvasti, selkeästi, se on mielestäni vänkä ja saa särähtää korvaan, siinä on asennetta.
Poistot:
Haitsun polkeminen pois hiljaisesta osasta.

Keeping My House Clean
Tähän sopivat samat jutut kuin edeliseen kappaleeseen. Iso basari-takapainoinen meininki. Raaka ja rämisevä virveli. Paljon tilaa rumpuihin. Tämä kappale on ehkä soitollisesti onnistunein noista Tornion kappaleista. Tässä ei ylipätään ole liikaa elementtejä, joten miksauksen luulisi olevan suht helppoa. Onko Joonaksen Nurmio -kitara Jasun perusriffin päällä liikaa? Komppipelti reilusti kertsissä esiin, pellit läsähtämään jopa liiankin teatraalisesti. Overheadeista ja pelleistä voi hakea sitä maanista hulluutta, mitä tämä kappale projisoi.

The Underland
Underlandsiin tarpeeksi kompressointia rumpuihin, jotta teemariffiosiot saadaan pumppaamaan tarkoituksemukaisesti. Sellaiset jämäkät, räkäiset ja jytisevät Scandinavian actionrock/Soundtrack of Out Lives rumpusoundit. Tässä kappaleessa Koposta kannattaa ehkä eritoten kuunnella, kuten Rikuakin. Helistin voi kuulua tai olla kuulumatta, sen voi myös soittaa uudelleen, mikäli joku osaa. Loppuosaan (tomikomppi) sitä ei ainakaan tule, mutta teemariffeihin se kyllä sopii. Tuomaksen euroviisubasso alusta helevettiin.

Lopuksi

Jos en ihan väärin muista, on kaikissa biiseissä melko paljon tavaraa. Kannattaa harrastaa melko rohkaakin poisjättämistä ja volumella pelaamista. Teemariffit ja soolot selkeästi esiin, komppikitarat taaaemmas. Laulu kovimmalle. Panoroikaa reilusti kaikkea, myös rumpuja jonkin verran siten, että sointi olisi laajempi. Basari ja virveli saa olla keskellä, ovarit ja ambienssit enemmän laidoilla. tomit eri kaiuttimiin (luonnollinen kuva rumpuihin, kuvitelkaa katsovanne keikkaa läheltä ja miettikää, miten rummut soivat). Tosiaan, jotain kitaroita voi jättää poiskin, jos tuntuu täydeltä, tai piilottaa ne erittäin taustalle. Älkää poteroituko omiin soittimiinne, kuunnelkaa yleiskuvaa ja Rikua.

5.§ Luottakaa Koposeen rumpusoundeissa, se tietää kyllä
6.§ Musiikki on kuningas, kumarttakaa sitä

Elämää on, kunhan ei kysy juuri silloin

2005-12-04T15:27:00.000+02:00

Näinä tuhansien pikkujoulujen kyllästäminä aikoina lipsahti laulaja-kitaristinkin ansioluetteloon vihdoinkin tavallista mielenkiintoisempi sarake: "Tarkemmin määrittämätön vertigo". Se on toki parempi kuin sydänkohtaus. Koska lääkäreiden auktoriteetti on oman mieleni juoksuhaudoilla vahvasti latistunut, totesin, että moisen huimauksen on laukaissut vain uv-säteilyn aiheuttama optinen harha. Nyt koko jutun voi unohtaa.
Jukalta tuli hetki sitten sellaista emailia, että levyn tekoamme häiriköineet tekniikkademonit olisivat jälleen tehneet paluuta ja että säätäminen tulisi vielä jatkumaan. Tilanne on siis se, että meikäläisen pitäisi saada käsiini kustakin biisistä komppiraidat, jotta kykenisin loihtimaan ystäväni Antin yksiössä helsinginkadulla ne lähes aina yhtä oleelliset lauluraidat ennen tammikuun alussa tapahtuvia loppuäänityksiä ja miksausta. Se, että ne raidat ovat vielä Tuomaksen pakkaamilla levyillä, ja että Jukan kone nirsoilee niiden avaamista, ja että niiden avaamista täytyy vielä yrittää Esan kannettavalla, ja että nämä pikkujoulut syövyttävät lopulta äänijänteeni, ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö meillä olisi tammikuussa käsissämme aivan perkeleen hieno levy. Näin tapahtukoon, tapahtukoon näin. Rauhaa.
Joonas

Studion jälkeen, onko elämää?

2005-10-27T14:56:00.000+03:00

Iltoja kauneimpain lukijani.

Nauha on pitkälti purkissa. Sessio oli hyvä, hetkittäin hermojaraastavan mukava. Studiolta poistui terveen ja iloisen näköisiä laitosnuorukaisia, vieressä suuntaa antava kuva. Tekniikka meitä siunatkoon tästä eteenpäin, tämän mittakaavan vastoinkäymisiä emme toivo kenellekään. Raidat lähtevät kohti Helsingin seutuja miksaustarkoituksessa, tuolla jatkamme myös laulujen ja puuttuvien kitarasoolojen parissa joulukuun puolivälissä. Ehkä ehdimme soittamaan myös erään vanhan, orkesterin olemassaolon kannalta tärkeän biisin Jonskin kanssa, livenä vanhan kunnon Piitlesin perinteitä kunnioittaen.

Joulumarkkinoille ei levy onneksemme kerkeä, säilyy uskottavuuden harhakuva (tämä on sellaista virallisten rokkipollareiden retoriikkaa, jonka olemassaoloon tai merkitykseen emme ota kantaa, paitsi tässä, kysyttäessä ja baarissa). Suuret kiitokset teknisestä tuesta herroille Jukka Putkinen ja Esa Salonen, ilman teitä ei uusi nauha näkisi päivänvaloa koskaan.

Aamulla menen pesukarhun näköisenä luennolle (ranskan kieltä) kahvilan kautta, istun paikalleni (saan jopa valita demokratian hengessä), kaadan kahvia syliini kuten aina kahdeksalta aamulla, kiroilen hiljaa mielessäni tai ehkä ääneen riippuen siitä, kuinka hyvällä tuulella satun olemaan. Laitan puhelimen äänettömälle ja luen samalla ystävältäni tulleen viestin, jossa hän toteaa, ettei pääse osallistumaan luennolle koska väsyttää nii pi rust i. Niin myös minua. "Moi" sanoo saman laitoksen mukava tyttö, "nm ooi" vastaan minä korrektisti ja onnittelen itseäni siitä, että taas yksi päivä paratiisissa on alkamassa kunniallisesti. "Ei jumalauta, rokkijätkä luennolla, painu nyt kotiis nukkuun, jotta jaksat illalla hillua" kuuluu piru olallani sanovan (pidän enemmän tästä Aku Ankassa tutuksi tulleesta tietoisuuden kolmirakenteesta kuin Freudin vastaavasta), mutta en, en mene mihinkään, mulla on kitarasoolo ideoitavana.

Rauhaa ja hyvää yötä

Jaakko

Ikkunalautaa jäytävi tuskainen sielu

2005-10-26T03:26:00.000+03:00

Mor

Eip´ voi edes Hailarit kelloa pysäyttää. Nyt käymme vimmattua kilpajuoksua Hans Kelloa vastaan. Se on kamppailu.

Studioaikamme viimeinen hetki korjaa pian velkansa, aamu nostaa väsyneen jermun uusille uurnille. Voimme taata, että kelpoisen hurjistava Keepin´my house clean kouraisee rajusti ahterista. Jokaista kuulijaa.

Yllämme yli viiteen ja kahdeksankymmeneen.

Studion ikkunasta lentävi esine

2005-10-25T00:55:00.000+03:00

Hello

Se on tämä dikiaika maailman pelastus. Kahden päivän duuni valui pitkin reisiä rikkinäisen kovalevyn vuoksi. Se herätti meissä lämpöisiä tunteita, tästä ei täysiä drakhmoja tilitetä. Sitä kun vaan olettaisi rokkari jos toinenkin, että studioon tullessa nauhoituspöydän kovalevy fudaa jotta pirusti, vaan toista on todellisuus.

Tuomas puraisi viime talvena pohojosen viimassa viilennyttä suklaata, hammas lohkesi rajusti. Nyt oli lähellä uudet lohkeamat hampaita kiristellessä.

Vaan pasuuna soikoon, Mika se äläkytä-mäläkytä pätkytti uudet pohjat parissa tunnissa ja johan oli aika kitaristinkin roiskasta ääni tai kaks purkkiin. Tilanne on sikäli hyvä, että jos rokki irtoaa aamulla yheksältä riuskasti, saadaan hommat purkkiin viiden päivän sijasta jäljellä olevassa kahdessa päivässä. Eipä ole tullut testattua aiemmin, vaan aamuisin on Jaspe pahantuulinen kuin pieni tyranni, pannaan se soittamaan raivonsa nauhalle.

Kahvia on juotu keskikokoisen brasilialaisen plantaasin vuosituotannon verran.

Tästä tähän, pää pystyssä vasta-aaltoon.

Studion uumenista kuuluvi huhuilu

2005-10-23T22:10:00.000+03:00

Terev kansallisuudet.

Kaksi päivää on vietetty studion viileillä pankoilla eritteissä marinoituen. Mika on valinnut pääsoittimekseen klarinetin, siitä lähtee helvetillinen ulina. Klarinettisoolo on harkinnassa kitarasoolojen tilalle, puolalaiset fanit tykkää.

Teknisiä murheita on ollut jonkun verran, mutta emme masennu. Vahvistimien kanssa on säädetty paljon, kannettu vehjettä jos jonkinlaista punaisen napin kammioon. Nyt on löydetty toimiva laitteisto ja hippien kuntokortti tältä vuodelta on ruksia täynnä, hyljemerkkiä lähdetään suorittamaan ensi vuonna.

Basisti on eri mieltä, sitä ei kuunnella. Tuomas soittaa paremmin vihaisena.

Näistä kuvista näihin tunnelmiin ja täältä tähän. Ryhdymme sovittamaan oopperaa; mullikuoroa ja ähinää nauhoitamme aamulla.

Hail Chantin päiväkirjablogi aukeaa

2005-10-21T14:00:00.000+03:00

Yhtye etsi julkaisukanavaa kirjallisille tuotoksilleen, sekä fiktiivisille että päiväkirjatyylisille. Se on tämä. Tätä blogia olisi tarkoitus bändin jäsenien silloin tällöin päivitellä, esimerkiksi tulevan studioajan tunnelmia on luultavasti tulossa.

Joonas Nissi